Työttömyyskassaa vaihtamalla voi säästää, mutta harva tekee niin – koronakriisi on kasvattanut kassojen jäsenmäärää

Koronapandemian iskiessä lomautetuista noin 30 prosenttia jäi arvioiden mukaan ilman ansiosidonnaista.

Ilkka Ritvanen

Työttömäksi jääminen on onnettomuus, jonka vakavuus riippuu monella siitä, onko työaikanaan liittynyt työttömyyskassaan. Vain kassaan kuuluvilla on Suomessa oikeus ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan.

Työttömyyskassaan kuuluminen ei edellytä ammattiliittoon kuulumista, ja osa kassoista hyväksyy jäsenikseen kaikki ammattialaan katsomatta. Kassan valinnalla onkin mahdollista säästää kymmeniä tai jopa satakunta euroa vuodessa.

Eniten menettää kuitenkin se, joka ei kuulu kassaan ollenkaan. Vain noin kuusi prosenttia ansiosidonnaisen päivärahan kuluista katetaan kassamaksuilla. Loput tulevat kaikille työntekijöille ja työnantajille pakollisista työttömyysvakuutusmaksuista.

– Korona-aika osoitti sen hyvin, että työttömyysriskiä on vaikea ennakoida. Esimerkiksi ravintola-alalla on voitu kuvitella, että töitä on aina tarjolla. Ihmiset ovat muutenkin huonoja arvioimaan riskejä, sanoo ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan perehtynyt Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun professori Petri Böckerman.

Arvioiden mukaan vuosi sitten koronakriisin iskiessä lomautetuista noin 30 prosenttia jäi ilman ansiosidonnaista.

Työttömyyskassojen jäsenmaksut vaihtelevat paristakymmenestä eurosta pariinsataan euroon vuodessa. Yleisin malli on kiinteä jäsenmaksu, mutta osalla maksu määräytyy tulojen mukaan. Tyypillisesti akateemisilla aloilla toimivat kassat perivät kiinteän jäsenmaksun. Prosenttiosuus on käytössä pääasiassa joissain suorittavaa työtä tekevien kassoissa.

Korona-aika osoitti sen hyvin, että työttömyysriskiä on vaikea ennakoida.

Petri Böckerman

– Veikkaan, että kyse on solidaarisuudesta. Kiinteä maksu voi kirpaista enemmän niitä henkilöitä, joilla on pienet tulot, Böckerman sanoo.

Kassojen jäsenmaksun on katettava kassan osuus eli kuutisen prosenttia sen maksamista korvauksista. Lisäksi sen on katettava muun muassa hakemusten käsittelyyn liittyvät kulut.

Ei siis ole yllättävää, että pienin jäsenmaksu eli 21 euroa vuodessa on Lääkärien työttömyyskassalla.

Suurimmalla osalla kassoista jäsenyys on sidottu tietyssä ammatissa toimimiseen. Esimerkiksi lääkärien kassa hyväksyy vain lääkärit.

Kaikille avoimia työttömyyskassoja ovat tällä hetkellä Yleinen työttömyyskassa YTK ja vuoden alussa fuusion kautta syntynyt Aaria. Korkeasti koulutettujen työttömyyskassa KOKO hyväksyy jäsenekseen laajasti erilaisia asiantuntijatehtävissä ja ylempänä toimihenkilönä työskenteleviä.

YTK:n jäsenmaksu on tänä vuonna 119 euroa vuodessa, Aarian 84 euroa vuodessa ja KOKO-kassan 66 euroa vuodessa.

Vaikka säästöjä on siis tarjolla, on kassashoppailu harvinaista.

– Se on vielä harvinainen ilmiö. Yleisesti europohjaiset jäsenmaksut ovat kuitenkin aika lailla samanlaisia, Böckerman sanoo.

Halvempaan kassaan vaihtamista hidastaa myös se, että liittoon kuuluvalta kassamaksu peritään jäsenmaksun yhteydessä. Jos siis haluaa ylipäänsä kuulua liittoon, on järkevintä kuulua liiton työttömyyskassaan.

Työttömyyskassojen jäsenmäärä kasvoi viime vuonna kolme prosenttia. Kasvu oli suurinta alle 30-vuotiaiden ryhmässä. AOP/Ismo Pekkarinen

Kaikille avoimien työttömyyskassojen määrä kasvaa ensi vuoden alusta, kun rakennusalan ja teollisuuden työttömyyskassat yhdistyvät pienemmän, muun muassa toimittajia palvelevan Finkan kanssa Avoimeksi työttömyyskassaksi eli A-kassaksi.

– Ajatus on se, että voi varsin vaivattomasti liittyä kassaan, vaikka ei tiedä vielä, mille alalle aikoo lopulta suuntautua, Rakennusliiton ja sen työttömyyskassan hallituksen puheenjohtaja Matti Harjuniemi sanoo.

Kassojen määrä on pudonnut 1990-luvun alun noin 70 kassasta nykyiseen pariinkymmeneen. Liitosten taustalla on lisääntynyt sääntely, joka vaatii paljon työvoimaa. Kassan avoimuus kaikille työntekijöille vähentää myös hallinnollista työtä, kun jäsenyyden perusteita ei tarvitse selvittää kovin tarkasti.

Suuri koko myös tasaa eri alojen työllisyystilanteen vaihtelusta johtuvaa painetta jäsenmaksuihin. Matti Harjuniemen mukaan uuden työttömyyskassan jäsenmaksun on tarkoitus olla ”kilpailukykyinen”.

Ay-toimija näkee ammattiliiton jäsenyydessä tietenkin paljon etuja, mutta Harjuniemi kehottaa myös halvan kassan perässä vaihtavaa miettimään kaksi kertaa. Halpa jäsenmaksu voi hänen mukaansa kostautua joissain tilanteissa pitkinä käsittelyaikoina.

– Jos vain halvalla vakuutat itsesi etkä katso, miten kassa toimii, niin voit yllättyä, kun joudut hakemaan korvausta, hän sanoo.

Suomen ansiosidonnaisen työttömyysvakuutusjärjestelmän uudistamisesta keskustellaan säännöllisesti. Kaikkia koskevaan pakolliseen järjestelmään siirtymisen lisäksi mukana on ollut malli, jossa valtio vakuuttaisi omassa työttömyyskassassaan ne, jotka eivät kuulu muihin kassoihin.

Nopeaa muutosta ei kuitenkaan ole näköpiirissä.

Petri Böckerman arvioi, että kassojen ja liiton välinen yhteys tulee liudentumaan entisestään.

Myös kassojen määrä tullee fuusioiden myötä entisestään vähentymään. Yhden palkansaajakassan malli ei kuitenkaan ole todennäköinen lähitulevaisuudessa.

– En usko, että mennään siihen. Nämä ovat kuitenkin hirveän jähmeitä organisaatioita, Matti Harjuniemi sanoo.

Suomen ansiosidonnainen päiväraha perustuu niin sanottuun Gentin malliin. Belgialaisen kaupungin mukaan nimetty järjestelmä kehitettiin 1900-luvun alussa vastaamaan teollistumiseen liittyviin toimeentulo-ongelmiin.

Kasvavan työväestön työttömyyskausien toimeentuloon oli eri puolilla Eurooppaa kehitetty erilaisia vakuutusmalleja ammattiliitoissa. Ne olivat kuitenkin pienimuotoisia ja korvaussummiltaan pieniä.

Julkisen vallan näkökulmasta ongelmana oli myös se, että ne eivät tavoittaneet kaikkein köyhimpiä, liittoihin kuulumattomia työläisiä.

Joissain maissa perustettiin julkisesti ylläpidettyjä vakuutusjärjestelmiä. Ne houkuttelivat kuitenkin lähinnä samoja järjestäytymättömiä matalan tulotason ammateissa työskenteleviä ihmisiä, joiden työttömyysriski oli suuri. Julkiset vakuutusjärjestelmät ajautuivat ongelmiin, ja suurin osa jäi lyhytikäiseksi.

Gentin kaupungissa ongelmaa alettiin ratkoa vuonna 1901 maksamalla työttömille ammattiliiton kassan jäsenille suoria tukia kassan korvauksen lisäksi. Malli levisi laajalle Euroopassa.

Myös Suomessa eduskunta päätyi Gentin järjestelmään. Laki työttömyyskassoista astui voimaan vuonna 1917, mutta niiden jäsenmäärät pysyivät pitkään matalina.

1930-luvun lama ajoi ammattiliittojen ylläpitämät kassat vaikeuksiin kaikkialla länsimaissa. Suurin osa siirtyikin julkisesti ylläpidettyihin, kaikkia koskeviin työttömyysvakuutusjärjestelmiin.

Sotien jälkeen työttömyysturvasta käytiin Suomessa kovaa keskustelua, jossa työntekijöiden järjestöt ja vasemmisto ajoivat yleistä työttömyysvakuutusta.

Työnantajat pelkäsivät yleisen työttömyysvakuutuksen nostavan heidän maksujaan. Neuvotteluissa päädyttiinkin uudistettuun mutta edelleen vapaaehtoisuuteen perustuvaan kassamalliin. Laki astui voimaan vuonna 1960.

Vaikka kassaan sai periaatteessa alusta asti kuulua ilman ammattiliiton jäsenyyttä, johti laki liittojen jäsenmäärän voimakkaaseen kasvuun. Järjestäytyneiden työntekijöiden osuus kasvoikin 1960-luvun alun noin 20 prosentista 1990-luvun alun huippuun eli lähes 85 prosenttiin.

Kommentoi