Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Vihtiläiset Antero Partanen, 91, ja Kalle Vihtkari, 87, ovat edelleen koukussa suunnistukseen

Rasti-Vihdin konkarisuunnistajat ovat urheilun monitaitureita, jotka muistuttavat suunnistuksen sopivan kaikenikäisille.

87-vuotiaan Kalle Vihtkarin ja 91-vuotiaan Antero Partasen piti jutella suunnistuksesta, mutta koska urheilu on ollut niin merkittävässä roolissa molempien elämässä, tuli tarinasta vähän pidempi. Partanen kertoo harrastaneensa jääpalloa, jalkapalloa, koripalloa, tennistä ja käsipalloa.

– Suunnistuksesta ensimmäiset kokemukset ovat kouluajoilta 50-luvulta. Mutta silloin oli kaikkea muutakin, ja urheilu vei moneen paikkaan. 50-luvulla pelasin aktiivisesti jalkapalloa sekä Saksassa että USA:ssa Kalifornian yliopistojoukkueessa, Partanen tarinoi ja toteaa sitten, että yritti lopettaa aktiiviurheilun vuonna 1958 perheen perustamisen aikaan, mutta turhaan.

Ensin tuli työpaikkasarjat ja 70-luvulla ikämiessarjat - ja rumba alkoi uudelleen. Suunnistusta Partanen kertoo harrastaneensa aktiivisesti vuodesta 1975 lähtien ja rasteille on viety lapset ja lastenlapsetkin.

– Partasen suvun tytöistä saa Venla-joukkueenkin, teräsvaari hymyilee ja mainostaa sitten Kalle Vihtkarin olleen nuorempana mm. rallikuski sekä menestynyt pesäpalloilija.

– Pelasin pesäpalloa Vihtijärven Uhkassa ja oltiin aikanaan Hyvinkään Tahkon kanssa tasoissakin. Vihtkareja on pelannut pesäpallon mestaruusotteluissa enemmänkin, Vihtkari toteaa vaatimattomasti.

 Mulla on nyt tekonivelet ja niillä pääsee.

Ja rallikuskin uraakin?

– Joo – ajoin muutamia vuosia suunnistus- ja tarkkuusajoa, Vihtkari selittää ja kertoo Partasen tavoin pelanneen lähestulkoon kaikkia pallopelejä ja toimineen yhteiskoululla jumppamaikan sijaisenakin.

Suunnistuksesta Vihtkari kertoo innostuneensa armeijassa.

– Kävin armeijan Turun suunnalla vuonna 1955. Kotona jatkoin, kun meillä oli kirkonkylällä Jukka Kalliokoski, joka valmensi mm. Kari Sallisen maailmanmestariksi. Kalliokoski teki hyviä ratoja Vihdissä, Vihtkari kertoo.

Suunnistuksen aluemestaruusmitalejakin Vihtkarilta löytyy jokaista väriä. Tosin vaatimattoman konkarin mukaan ”ne on tulleet vähän niin kuin sivutuotteena”.

Suunnistuksessa sekä Partasen että Vihtkarin mielestä parasta on se kun ”ensin hakee ja toivoo löytävänsä, ja sit on niin hieno tunne, kun rasti löytyy”. Miesten mielestä se löytyminen, jos joku, keventää oloa.

– Kartta kouraan, kompassista pohjoinen ja sitten funtsitaan, että mihin pitäisi mennä. Ajatus ei saa lentää. Tai ei saisi – just viime viikolla Veikkolassa eksyttiin, mutta aina on päästy illaksi kotiin, Partanen nauraa.

Ratavalikoimista löytyy jokaiselle jotain - niin lapsille, huippukunnossa oleville kuin ikämiehillekin.

– Me käydään se helpoin eli D-rata. Siihen ratamestarit on laittaneet ystävällisesti paljon polkuja, miehet kertovat ja toteavat, että suunnistaessa pitää olla tasapaino kunnossa.

– Mulla on nyt tekonivelet ja niillä pääsee, Partanen nauraa ja kehuu sitten Vihdin maastoja ja Rasti-Vihdin toimintaa.

– Vihti on kuin tehty suunnistukseen: paljon mäkiä paljon ja kaunistakin on, Partanen tuumii ja kertoo, että Vihtiin tullaan pidemmältäkin ja joka viikko suunnistus vetää porukkaa Helsingistä asti.

Nuorempaakin porukkaa mahtuisi mukaan. Kansallisissa kisoissa parikymppisiä osallistujia on vain muutamia, ja eniten osallistujia on ikämiesten sarjoissa.