Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Minä lapsena | Valokuvaaja Merja Helander: Lapsena meillä oli tuoretta sämpylää joka päivä

Vuonna 69 helmikuussa pakkanen paukkui ja äitini körötteli Ristiinasta Mikkeliin taksissa maitoauton perässä ja pelkäsi minun syntyvän takapenkille. Ehdimme Mikkelin keskussairaalaan, jonne synnyin hieman etuajassa laskettua aikaa. Niin minä synnyin ja sain lempinimekseni Pikku-Iita. Minä, äiti ja isä asuimme Helsingissä ja pikkuveljeni syntyi vuonna -72, jota myös Viili-Iivariksi kutsuttiin. Hän rakasti viiliä.

Kävin ala-asteen Eläintarhan koulussa ja ylä-asteen Alppilan koulussa.

Äitini oli lapsuusaikani kotona perhepäivähoitajana ja kun tulin koulusta kotiin tuoksui jo rappukäytävässä ihana pullan tuoksu. Tuoretta pullaa ja sämpylää sai joka päivä. Pullantuoksuinen äitini, lämmin, rakastava ja aina läsnä.

Isäni teki matkatöitä ja silloin oli parasta kun saimme kömpiä äidin viereen nukkumaan. Ihan kaikista parasta meistä lapsista oli tietysti se kun isä tuli kotiin ja saimme paljon tuliaisia, joita isämme toi meille maailmalta. Nuoruudessani isämme kävi neljässäkymmenessä eri maassa ja saimmekin nähdä paljon valokuvia ja kuunnella jännittäviä tarinoita maailmalta.

Perheen yhteisenä harrastuksena meillä oli telttailu eri paikkakunnilla, lähinnä Suomessa ja Ruotsissa. Vanhempani ostivat viirin joka kaupungista, lusikoitakin löytyy.

Minulla oli lemmikkinä hamsteri, jonka salakuljetin kotiin. Yhtään huutoa ei tullut, kun olihan se niin söpö että kaikki rakastuivat siihen. Opettajat kyllä ihmettelivät, kun väitin että koulukirjan söi hamsteri, mutta se oli totta ja siitä piti vanhempien kirjoittaa joku lappunenkin.

Suurin haaveistani toteutui, kun sain oman koiranpennun. Se oli 10 vuotta puhdasta rakkautta ja ystävyyttä.

Silloin ulkoilimme paljon satoi tai paistoi.

Minulla oli paljon leikkikavereita, juostiin pitkinpoikin pihalla ja yli junaratojen. Hypittiin hyppynarua, twistiä, kirkonrottaa jne.. Aina oli tekemistä ja menemistä. Leikkikaverit viihtyivät myös meillä kotona ja äidin tekemät kiisselit menivät kuin kuumille kiville. Linnanmäellä kävimme myös usein, sillä asuimme sen läheisyydessä. Rakastin myös piirtämistä ja musiikkia. Viikkorahoillani ostin merkkareita ihan koko rahalla ja kaverit alkoivatkin kutsua minua Merkkariksi. Haaveammattini oli ratsupoliisi. Olin aktiivinen ja sosiaalinen lapsi. Lapsuuteni oli hyvä, turvallinen, rakastava ja lämmin.

Erityisesti mieleeni on jäänyt yhteisöllisyys kun asuimme kerrostalossa, jossa oli paljon lapsiperheitä. Pidettiin huolta toisistamme, naapureiden kanssa oltiin ystäviä eikä kukaan jäänyt yksin. Minulla on vieläkin ihania ystäviä lapsuudestani.

Minä lapsena -juttusarjassa tutut vihtiläiset muistelevat lapsuuttaan.