Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Minä lapsena | Nummelan Marttojen Raili Kotamäki: ”Lapsuudessani olin aika poikamainen tyttö”

Minä lapsena -juttusarjassa tutut vihtiläiset muistelevat lapsuuttaan.

Synnyin Helsingin olympiavuonna Somerolla perheen toisena tyttärenä vain reilu vuosi esikoisen jälkeen. Nelivuotiaana sain vielä pikkusiskon. Kotini oli pieni maalaistila, jonka isäni vanhemmat, Karjalasta tulleet evakot olivat ostaneet 1940-luvun lopulla. Isä löysi aivan naapurista puolison.

Lapsuuteeni kuuluivat kiinteästi molemmat isovanhemmat. Asuin varhaislapsuuteni äidin vanhempien luona puolen kilometrin päässä kotoani, missä minua hemmotteli myös äitini nuorempi sisko.

Pappa teki minulle pihalle korkeushyppytelineen ja ison kuusen oksalle keinun, jossa piti keinua niin kovaa, että ylettyi jalalla koskettamaan läheisen liiterin katon reunaa.

Mamma ja pappa opettivat minulle paljon maatalon elämästä, mikä vielä 50-luvun alussa oli aivan erilaista kuin nykyään. Melkein kaikki tehtiin itse. Mamma osasi tehdä vaikka mitä ja opetti minulle myös, kun pienestä alkaen kuljin hänen vanavedessään kodin askareissa. Maaseudulla oppi työn teon merkityksen ja sen, että kaikki työt tehdään niin hyvin kuin mahdollista ja aina loppuun asti. Lapset olivat mukana pienestä pitäen ja heillä oli omia tehtäviään osaamisen ja voimien mukaan.

Pihaympäristö oli ihana ja erityisesti rakastin kallioita ja ympäröivää kuusimetsää isoine puineen. Välillä karkasin suolle, vaikka minua suonsilmäkkeistä olikin varoitettu. Suopursun tuoksu vain houkutteli sinne ihmettelemään. Viihdyin hyvin yksin, mutta olihan siellä myös naapureiden poikia, jotka välillä yrittivät minua kiusata. Laitoin heidät kyllä ojennukseen enkä suostunut kiusattavaksi. Olin itse myös pieni kiusanhenki ja keppostelija. Taisin olla aika poikamainen tyttö itsekin.

Maalaistalon työt peruna-, juurikas- ja heinäpeltoineen tulivat tutuksi, mutta enemmän pidin eläimistä ja niiden hoitamisesta. Siihen aikaan oli maataloissa vielä kaikkia tuotantoeläimiä lehmiä, lampaita, sikoja ja kanoja ja tietysti hevonen tai pari sekä kissoja ja pihan vahtikoira. Pienet vasikat ja karitsat olivat minulle rakkaita lemmikkejä.

Kouluun menin yhtä aikaa vanhemman sisareni kanssa, mikä johtui koulupiirimuutoksesta. Kävin neljä vuotta Ollilan kansakoulua, jonne oli maanteitse matkaa yli viisi kilometriä. Polkupyörällä tai jalan kuljettiin. Talvella koulumatkat tehtiin hiihtäen.

Kouluun mennessä osasin lukea ja kirjoittaakin, joten koulunkäynti oli helppoa. Muistan, että toisella luokalla opettaja laittoi minut ja yhden toisen tokaluokkalaisen tukiopettamaan laskentoa kahdelle ekaluokkalaiselle.