Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Minä lapsena | Kunnanvaltuutettu Tiina Noro: ”Lapsuuteni oli turvallinen ja sain hyvät eväät elämään”

Minä lapsena -juttusarjassa tutut vihtiläiset muistelevat lapsuuttaan.

Synnyin 3.6.1959 Anttolassa perheeni esikoiseksi.

Pikkusisareni syntyi pari vuotta myöhemmin, ja asuimme tuolloin Suomenniemellä. Pikkuveljemme on minua kahdeksan vuotta nuorempi. Isäni toimi pankinjohtajana ja äidiltä sain työssäkäyvän naisen mallin. Hän toimi erilaisissa toimistotehtävissä ja meillä oli kotiapulaisia. Tyhjään kotiin ei tarvinnut koulun jälkeen tulla.

Kolme ensimmäistä luokkaa kävin Kiteen kirkonkylän kansakoulussa. Sitten muutimme Mikkeliin ja kävin siellä puoli vuotta Urpolan kansakoulua, jonka jälkeen pyrin ja pääsin Mikkelin yhteiskouluun. Vihtiin muutimme kesällä 1971 ja aloitin oppikoulun toisen luokan Vihdin yhteiskoulussa. Oppikoulun jälkeen jatkoin Vihdin Lukioon, josta pääsin ylioppilaaksi 1978.

Olin kiltti ja huolehtivainen, mutta myös itsenäinen. Olin hyvä oppilas ja sain koulussa joitain stipendejä sekä hymytyttöpatsaan. Äitini kertoman mukaan ensimmäiseen koulupäivään lähtiessäni en huolinut saattajaa mukaan ja olin sanonut, että isona minusta tulee hammaslääkäri. Lapsena minulla oli aina lyhyt tukka ja siskoni kanssa meille teetettiin juhliin aina samanlaiset mekot.

Lapsena leikimme kavereiden kanssa tavallisia pihaleikkejä ja esitimme vanhemmillemme itse keksimiämme näytelmiä. Koulun aloittamisen aikoihin pyysin päästä pianotunneille ja kotiin hommattiin sitten piano ja kanttori opettajaksi. Mikkelissä harrastukset olivat ohjatumpia. Kävin musiikkiopistossa, jota jatkoin myös Lohjalla Vihtiin muutettuamme. Mikkelissä kaverini Tiinan kanssa menimme taitoluistelukouluun ja siitä muistona ainoa liikuntaharrastuksesta saamani menestys: palkintolusikka kolmannesta sijasta ikäisteni sarjassa.

Lapsuuteni oli turvallinen ja sain kotoa hyvät eväät elämään. Osaan hyvin vanhojen virsien melodiat, koska sunnuntaisin kotona oli radio auki jumalanpalveluksen aikaan. Suhteeni koiriin on varauksellinen edelleen, koska pienenä mäenlaskussa naapurin koira tuli aina riistämään pipot päästä, jos niissä oli tupsu.

Tämän kevään tapahtumien johdosta on noussut mieleen tapahtuma elokuulta 1968. Olimme perheen kanssa kesämökillämme Kiteen Suoparsaaressa. Meidät lapset oli jo laitettu nukkumaan, mutta kuultuaan radiosta Tšekkoslovakian miehityksestä, vanhemmat ja kylässä ollut pariskunta tulivat herättämään meidät ja lähdimme kotiin kirkonkylään pois Neuvostoliiton rajan lähellä sijaitsevalta mökiltä. Olen saanut elää koko elämäni rauhan aikaa ja toivon että lapseni ja lapsenlapseni myös saavat elää ilman sotaa.