Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Keikka-arvio: Eric Claptonin ei enää tarvitse todistella mitään

Live: Bluesrockin veteraani soitti sen minkä pitkin.

Kun kaiken rockin maailmassa ja vähän enemmänkin nähnyt ja saavuttanut veteraani Eric Clapton saapuu keikalle, mitä siltä sopii odottaa? Sen, minkä siltä saa. 77-vuotias Clapton on teollisuudelle näyttönsä antanut ja muut saavat tehdä perässä, jos pystyvät tai osaavat.

Käytännössä Tampereella tuo tarkoitti noin puolentoista tunnin settiä, joka sisälsi tukevan mausteen bluesia ja ennen kaikkea niitä kappaleita joita yleisö odotti kuulevansa. Voi olla niin, että osa yleisöstä olisi halunnut kuulla esimerkiksi Laylasta kunnon sähköisen version, mutta vastaavasti Cream-klassikko Badge vedettiin kiitettävän räjähtävästi ja peräti räkäisillä soundeilla.

Kenties moni saattoi ajatella perjantai-iltanakin, kumman versio kappaleesta on lopulta parempi, Creamin alkuperäinen vai Pave Maijanen-vainaan Royalsin? Royals teki aikoinaan Badgesta vahvasti progressiiviseen rockiin kallellaan olevan version? Toisaalta Claptonin ura on jo kestänyt niin monta vuosikymmentä, että hänelle annettakoon mandaatti tehdä biiseistään juuri sellaisia versioita kuin hän haluaa.

Claptonia on joskus saatettu pitää hankalanakin ihmisenä, mutta sellaista vaikutelmaa lava-Eric ei itsestään antanut. Välispiikkejä ei käytännössä kuultu lainkaan, vaan musiikki puhui puolestaan. Noin tunnin kohdalla Clapton esitteli myös syömähammasta, kun kuuluva "turn it off!" (laita se kiinni!) kuului mikrofoniin asti. Maestro oli kyllästynyt vahvistimeen, joka mitä ilmeisemmin teki miehen korviin kuuluvasta äänestä epätarkoituksenmukaisen hälyisän.

Mitä sitten tapahtuikaan seuraavassa hetkessä: Clapton ei paiskannut kitaraa nurkkaan, vaan siirtyi etulinjaan, painoi pedaalia ja lähti kepittämään seuraavaa sooloa ilmeenkään värähtämättä. Tuo hetki kertoi yleisölle olennaisen: lavalla soittaa ammattilainen, joka on nähnyt bisneksessä ihan kaiken. Toisaalta myös ammattilainen, jonka soittaminen nojaa klassiseen blues rockin perintöön: kun esimerkiksi kosketinsoittajalla on soolon paikka, silloin myös maestro hiljenee kitaransa kanssa ja kuuntelee, mitä kaverilla on sanottavaa.

Claptonin keikkaa voi perustellusti moittia yllätyksettömyydestä. I Shot the Sheriff oli suorastaan hölkkä, aiemmin mainittu Layla vedettiin myös turhankin vahvasti leirinuotion hengessä. Nuorempi kuuntelija saattoi ajatella, että onpa tylsää ja riskitöntä.

Toisaalta: Claptonin virkaika on taatusti sellainen, että hän tehköön omista lauluistaan ihan millaisia versioita tahansa. Yleisöä ne puhuttelevat joka tapauksessa. Se on erittäin arvokas asia varsinkin tässä ajassa. Ja yleisö oli myös paikalle löytänyt: Tampereen Nokia-areena oli lähes loppuunmyyty, vain satunnaiset hajapaikat olivat tyhjillään.

77-vuotias veteraani ei tosiaan ole aikeissa jäädä eläkkeelle. Syksyllä Clapton lähtee kiertueelle Yhdysvaltoihin.