Minä lapsena | Puuhaparkin perustaja Janne Uotila: ”Lapsuudessani mökkeilimme paljon”

Minä lapsena –juttusarjassa tutut vihtiläiset muistelevat lapsuuttaan.

Synnyin elokuussa 1975 Helsingissä. Asuin ensimmäiset 20 vuotta Lauttasaaressa, josta muutin Ruotsiin opiskelemaan. Ruotsissa asuin ensin Östersundissa ja sitten Tukholmassa. Sen jälkeen olen asunut koko aikuisiän Itä-Helsingissä. Itse asiassa en ole koskaan asunut Vihdissä, vaikka olen koko aikuisiän Vihdissä töitä tehnytkin.

Lapsuuden perheeseeni kuului isä, äiti ja veli. Meillä oli myös koira nimeltään Vekku. Asuimme kerrostalossa Vattuniemessä. Ala-asteen aloitin Pajalahden ala-asteella, mistä siirryttiin kolmannelle Myllykallion ala-asteelle. Yläasteen suoritin Lauttasaaren Yhteiskoulussa, mistä siirryin Mäkelänrinteen urheilulukioon.

Minulla oli vähän erilaisia vaiheita pitkin lapsuutta ja nuoruutta. Olin hieman villimpi alakouluaikaan, mutta pääsääntöisesti varsin tunnollinen oppilas koulussa. Vanhempana minusta tuli jopa aika ujo. Liikunta, urheilu ja ulkona tekeminen olivat minulle tärkeitä.

Lapsena tykkäsin eniten pihapeleistä. Kesällä pelattiin jalkapalloa ja ”peffistä”, talvisin taas pihalätkää. Toki myös Commodore 64 ja Star Wars -ukot oli kova juttu siihen aikaan. Myöhemmin tuli skeittaus. Haaveilu oli myös mun juttu. Haaveilin ja kehitin päässäni erilaisia sankaritarinoita aina, kun olin yksin. Laskettelu oli myös vahvasti läsnä koko lapsuuteni, sillä aloitin laskemisen isän jalkojenvälissä 4-vuotiaana Pyhätunturilla. Myöhemmin harrastin myös jalkapalloa.

Lapsuudessani mökkeilimme paljon. Olimme mökillä Lahdessa ja myöhemmin Nummi-Pusulassa. Isovanhemmilla oli mökki Saimaalla, missä kalasteltiin ja vesihiihdettiin. Talvisin kaikki matkat olivat laskettelumatkoja, suuntautuen joko Lappiin tai Alpeille.

Paras lapsuusmuisto on vuoden 1986 Mexicon jalkapallon MM-kisat. Olin armoton Maradona- ja Argentiina-fani. Edelleen minulla on tallessa VHS-nauhoitteet Argentiinan peleistä ja kaikki pelaajakortit. Myöhemmät nuoruusajan parhaat muistot liittyvät sitten alppihiihtoon, leirimatkoihin ja kilpailuihin.

Alppihiihdosta tuli myöhemmin ykkösharrastus ja jalkapallo jäi. Alppihiihdon parissa olen viettänyt koko elämäni. Oman uran lopettamisen jälkeen oli hetki taukoa kilpa-alppihiihdosta, mutta nyt oman pojan kautta olen jälleen palannut lajin pariin ja valmennan taas alppijunioreita Peuramaalla. Poikani harrastuksen myötä kiertelen edelleen samoissa paikoissa, missä lapsena ja nuorena. Eli ympyrä on sulkeutunut monellakin tapaa. Alppihiihto on kuitenkin aina ollut se mun juttu!

Etusivulla nyt

Luetuimmat