Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Naapuriapu tuo helpotusta arkeen – vihtiläinen naiskolmikko reissaa yhdessä jumppaan ja kauppaan: ”Meistä on tullut ystävyksiä”

Lankilalainen Linnea Ruda, 76, on auttanut vuosikymmenet vihtiläisiä naapureitaan ja ystäviään. Nyt Rudaa itseäänkin autetaan.

– Käymme pari kertaa viikossa kaupoilla naapurin rouvan, 81, kanssa. Meidät kuljettaa ostoksille tästä Pietiläntieltä eräs nuorempi nainen, 55, joka tarjosi meille apuaan. Hän käy samalla reissulla itse jumpassa. Meistä on tullut kolmessa vuodessa ystävyksiä, Ruda kertoo.

Vaikka Ruda on auttanut muita pitkään, ensikohtaaminen auttajan kanssa aluksi hieman hirvitti.

– Tulin curlingista kerran bussilla ostoskärryn kanssa. Minua kohti käveli nainen, joka pysähtyi, ja katsoi oikein päättäväisesti silmiini. Sitten hän sanoi, että ”Minä olen päättänyt!”. Mietin siinä jo hieman kauhuissani, että mitä hän nyt on pääni menoksi päättänyt. Ehdin ajatella, että olenko tehnyt jotakin pahaa! Ruda kertoo, ja virnistää.

Ruda jatkaa, että nainen olikin ilmeisesti seurannut hänen kulkuaan yksinään bussilla.

Sitten nainen sanoi, että hän haluaisi kuljettaa Rudaa menoihinsa, koska ilmeisesti he kulkevat samaan suuntaan. Samalla hän vei ostoskärryn kotiovelle asti, ja antoi puhelinnumeronsa.

Seuraavaksi sovittiin, koska lähdetään reissuun. Mukaan poppooseen otettiin vielä yksi ikäihminen naapurustosta, Rudan vanha tuttu vuosien takaa. Auttaja oli seurannut hänenkin tarpomistaan.

Nyt kolmikko on kulkenut yhtä matkaa kolme vuotta. Välillä käydään myös kahvilla esimerkiksi Tuusan Tuvassa.

– Se nainen aina soittaa meille etukäteen, ja ilmoittaa, koska olisi seuraava jumppapäivä.

Pietiläntie on tunnettu yhteisöllisestä menosta. Nykyisin sielläkin yhteisöllisyyttä on toki hieman vähemmän kuin takavuosina.

Linnea Ruda itse on hoivannut tuttaviensa ja naapureidensa kissoja ja koiria vuosikymmenet. Jos joku on lähtenyt vaikkapa pitkälle lomamatkalle, on nainen myös noutanut posteja.

– Katsos, kun sana kiirii, niin onhan niitä tullut hoidettua, Ruda tokaisee.

Aiemmin Ruda hoiti esimerkiksi silloisten nummelalaisten Pirkko, 75, ja Lasse Vesan pikku koiria kahdeksan vuoden ajan. Vesat matkailivat, ja Pirkko hoiti Espoossa myös lapsenlapsia.

Ruda hoivasi pariskunnan koiria kokoaikaisesti pari kuukautta vuosittain, ja tämän lisäksi silloin tällöin myös iltaisin.

– Apua annettiin vastavuoroisesti. Pirkko hoiti pieniä lapsenlapsiaan, ja minä sitten koiria, Ruda sanoo, ja hymyilee.

Linnea Ruda pohtii, että vaikka yhteiskunta on yksilöllistynyt, olisi naapuriavulle yhä paikkansa.

Nainen muistelee aikaa, kun Pietiläntielläkin naapurit kävivät vielä kahvilla toistensa luona.

– Aiemmin, kun joku muutti taloyhtiöön, hänen kanssaan keskusteltiin pihalla. Kahviteltiin, ja annettiin joulupaketteja. Enää sellaista ei ole.

Ennen vanhaan vanhemmat kuljettivat toistensa lapsia harrastuksiin. Ruda toteaa, että nythän vanhemmat menevät niin paljon omiin harrasteisiin, ettei lasten kuskaamiselle tahdo jäädä aikaa. Isovanhemmat ovatkin tulleet apuun.

– Tässä hommassa tarvittaisiin ehkä entistä enemmän apua.

Linnea Ruda sanoo, että auttaminen vaatii inhimillisen ja avoimen luonteen.

– Mutta tärkeintä on, että pystyy luottamaan toiseen.