Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Jatka lausetta | Jaska Halttunen: "Jokaisen ylämäen jälkeen tulee aina alamäki"

Jatka lausetta -juttusarjassa tutut vihtiläiset ja karkkilalaiset paljastavat itsestään uusia asioita. Pyöräilyluontobloggaaja Jaska Halttunen on loistava kuvaamaan tarinoita ja haaveilee pyöräretkestä Amerikan halki.

En olisi ikinä uskonut… että polkasen ensimmäiselle polkupyöräretkelle vuonna 2017 – jolla pyöritin kampea kolmen viikon aikana yli 2200 km. Jonka aikana kipusin Suomi-neidon varpaista aina päälaelle asti. Ja vielä vähemmän uskoin, että kirjoitan kirjan retkestä – ja aivan uskomatonta mutta totta, tänä keväänä tullaan julkaisemaan #fillaripäiväkirja2.

Olen virkeimmilläni… heti aamusta. Arkena hyppään satulaan jo ennen aamupalaa ja suuntaan mukavan mittaisen lenkin kautta töihin Sabora Pharmalle.

Olen loistava… tekemään videoita ja kuvaamaan tarinoita. #fillaripäiväkirja-projektini on kuljettanut minut huimiin seikkailuihin, joita minun on ollut ilo jakaa koko ajan laajenevalle yleisöllä – viime vuosina aina tv:tä myöten kun Alfa-tv otti videoni näytille. Ja nyt taas maaliskuussa putkahtaa uusi tuotantokausi tuolta pihalle.

Suurin asia jonka olen oppinut elämäni aikana on… että jokaisen ylämäen jälkeen tulee aina alamäki. Vaikka elo ajoittain kolhii ja tuntuu raskaalta niin tiedän, että se on vain väliaikaista. Ajan kuluessa alkaa taas aurinko paistamaan risukasaankin ja poljin alkaa kevyemmin pyörimään.

Haluaisin matkustaa… Minulla on ollut haaveena niin kauan kuin muistan käydä Uudessa Seelannissa, ja olisi elämys päästä joskus polkemaan Amerikan mantereen halki. Mutta paljon odotan myös tulevan suven Hossan retkeä, jolle lähden yhdessä tyttäreni Pihlan kanssa – hänen ideastaan ja haavestaan lähti tämän retken suunnittelu, jolla käymme mm. kuvaamassa karhuja.

Noloa myöntää, mutta… tähän en kyllä millään keksi yhtään mitään – vähän noloa.

Haluaisin oppia… syömään oikein ja juoksemaan. Monipuolisesta liikunnasta on muodostumassa minulle elämäntapa. Hyväksi keinoksi olen löytänyt triathlonin monipuolisuuden. Siinä yhdistyy pyöräily ja uiminen, mistä todellakin nautin, ja juoksu mikä tuo monipuolisuutta, mutta joka on itselle kovinkin vieras ja hankala laji – vaikka muutama vuosi takaperin jo puolikkaan triathlonin kävin Turussa suorittamassa. Tarvitsen aina jonkin porkkanan mitä tavoitella joten #kohtitriatholonia

Kymmenen vuoden päästä olen… Jaa-a. Kymmenen vuotta takaperin olin Somerolla Leather Heavenilla vaate- ja graafisena suunnittelijana – ja tähän 10 vuoteen on mahtunut niin paljon. En silloin voinut haaveilla siitä missä nyt olen, niin en millään pysty tietämään missä 10 vuoden päästä olen.

Kotini paras puoli on… kotini, vanha rintamiestalo Karkkilassa on vaimoni papan rakentama. Vanha talo, jonka lattialautojen narinoissa on lukuisia tarinoita.

Voisin syödä pelkästään… En varmaan mitään, koska pidemmän päälle kaikkeen tottuu ja tylsistyy. Joten haluan pitää myös ruokailuni ja syömiseni monipuolisina ja vaihtelevina.

Jännitän… usein tekemieni kuvausretkien jälkeen, jotta saanko kuvatusta materiaalista mitään järkevää editoitua kasaan. Sillä tämähän on tämmöinen yhden miehen tuotantoyhtiö. Kuvaan ja editoin kaiken materiaalin ihan keskenäni.

Jos saisin yhden toiveen, toivoisin… maailmanrauhaa ja mitä näitä nyt on. Mutta jos jotain pienempää ja konkreettisempaa, niin terveyttä ja rakkautta omalle perheelleni.

Tunnen vastustamatonta halua… (ajoittain) lähteä ulos luontoon, kävelemään, kulkemaan tai pyöräilemään. Jos joudun pitkään olemaan sisällä, tulee minusta kuin kipiä karhu – pakko päästä liikkumaan.

Inhoan luonteessani sitä, että… olen kauhean malttamaton – kaiken pitäisi tapahtua sillä samalla sekunnilla.

Hyvä ystävä on… luotettava ja uskollinen. Hyvä ystävyys säilyy vaikka välissä hurahtaisi vuodet toisineen.

Minut saa liikuttumaan... koskettavat elokuvat ja onnelliset tarinat.

Kun kukaan ei näe… käyn naku-uinnilla.

En voi sietää… ihmisten epäoikeudenmukaisuutta ja selkään puukottamista.

Minulla on pakkomielle… noh – tän te arvaatte. Pyöräily.

Ihailen… intohimoisia ihmisiä, jotka tekevät sitä mitä rakastavat, ihmisiä, ketkä puhaltavat yhteen hiileen ja uurastavat talkoissa yhteisen hyvän eteen kelloon katsomatta.

Jokaisen kannattaisi joskus lukea… Mikko Kamulan teokset Ikimetsien sydänmailla, Iso härkä, Tuonela ja Kalevan pojat.