Vihtiläiset maailmalla: Susanna Ruusila nauttii arjestaan Australiassa – ”Olen perheessäni ainoa, joka puhuu suomea”

Susanna Ruusilan perheeseen kuuluu 2-vuotias Max-poika, puoliso Mark ja Markin 12-vuotias poika hänen edellisestä liitostaan. Perhe asuu Sydneyssä. Ruusilan kuva-albumi

Aija Pirinen

”Muutin Australiaan elokuussa 2006. Olin 25-vuotias kun päätin lähteä reissaamaan, halusin nähdä mitä maailmalla on tarjota.

Suomi ja Vihti tuntuivat silloin pieneltä ja piti päästä näkemään uusia nähtävyyksiä.

Australian piti olla vaan vuoden reissu. Mutta tapasin silloisen poikakaverin ja löysin koulun, missä halusin opiskella, joten päätin jäädä.

Australiassa ollessani olen koko ajan asunut Sydneyssä, monilla eri alueilla. Olen asunut ihan kaupungin kupeessa, rannan vierellä ja tällä hetkellä vähän rauhallisemmalla perhealueella.

Paljon on tullut myös reissattua ympäri Australiaa, mutta vieläkin on paljon nähtävää!

Suomessa ollessani työskentelin keittiösuunnittelijana ja täällä sitten opiskelin sisustussuunnittelijaksi. Niitä hommia keittiösuunnittelun lisäksi sitten tuli tehtyä siihen asti, kun tulin raskaaksi. Nautin suunnitteluhommista täysin sydämin, mutta jatkuva ruuhkassa istuminen alkoi tökkiä. Kun mieheni Markin firma tarvitsi apua, päädyin auttamaan hänen kylpyhuonealan firmassaan. Tämä antoi mahdollisuuden tehdä kotoa töitä ja ottaa hieman iisimmin raskauden aikana, mistä olen todella kiitollinen.

Isossa kaupungissa on paljon mahdollisuuksia.

Susanna Ruusila Ruusilan kuva-albumi

Nyt meillä on vähän yli kaksivuotias Max-poika. Miehelläni on 12-vuotias poika edellisestä avioliitosta ja meillä on 12-viikkoinen koiranpentu Lucky, joten touhua riittää!

Hommia jatkoin äitiysloman jälkeen mieheni firmassa ja hänen yhtiökumppaninsa sairastumisen takia minä ja mieheni pyöritämme nyt firmaa. Meillä on 12 työntekijää toimistossa ja 15 työntekijää tienpäällä. Päivät ovat kiireisiä ja venyvät välillä pitkiksi, mutta olen erittäin kiitollinen meidän suomalaiselle lastenhoitajalle, joka hoitaa meidän Maxia ja toista suomalaista tyttöä! He ovat puolet viikosta meillä ja puolet tytön kotona. Tällä tavoin voin viettää pieniä hetkiä Maxin kanssa päivän aikana ja nauttia yhdessäolosta.

Suomalainen lastenhoitaja oli minulle tosi tärkeä, että pystyn pitämään suomen kieltä yllä. Minä olen meidän perheessä ainoa, joka puhuu suomea ja minun yksin olisi vaikea ylläpitää kieltä.

Sydneyssä on paljon hienoja asioita. Isossa kaupungissa on paljon mahdollisuuksia.

Mutta täytyy kyllä sanoa, että Suomen kouluruokaa on ikävä! Ei sitä silloin osannut arvostaa, mutta nyt osaa. Täällä lapset syövät usein lounaaksi sipsipussin ja valkoista leipää. Ja vanhempien täytyy valmistaa ja pakata lounas joka päivä. Ja lounas on koulurepussa puolet päivästä, vaikka olisi +30 astetta.

Minulla on aina on ollut kova ikävä perhettä ja ystäviä, mutta nyt näin äitinä on vielä enemmän ikävä perhettä kun ennen. Olisi ihanaa olla lähellä perhettä ja ystäviä ja nähdä Max kasvamassa serkkujen ja isovanhempien kanssa.

Ja tämä korona on kärjistänyt kaikkia näitä tunteita. On epävarmuus milloin pääsee matkustamaan taas. Yleensä olen käynyt Suomessa puolentoista tai kahden vuoden välein.

Nyt näin vähän vanhempana on ikävä hiljaisuutta ja maaseutua, pikkukylä olisi ihana paikka asua.

Minulla on aina ollut ikävä Suomen metsän tuoksua ja järviä! Ja sitä että voi olla ihan hiljaa ihmisten kanssa, aina ei tarvitse puhua.

Täällä monet eivät kestä sitä ollenkaan, heille tulee heti epämukava olo.

Äitiysloma ja päiväkoti on kyllä hienosti järjestetty Suomessa. Täällä Australiassa maksetaan 12 viikkoa äitiyslomaa. Sen jälkeen saa jotain pientä valtion tukea, mutta pääosin miehen tulot on ainoa rahan lähde.

Päiväkodit ovat myös kalliita.

Molemmat maat ovat ihania omalla tavallaan. Vaikka muuttaisin takaisin Suomeen, olisi paljon asioita mitä ikävöisin täältä.

Toivottavasti tämä maailma asettuisi normaaliksi pian ja pääsisi suunnittelemaan lomareissuja niin ikävä helpottaisi."

Vihtiläiset maailmalla -juttusarjassa esitellään ulkomaille muuttaneita vihtiläisiä. Vinkkaa haastateltavaa juttusarjaan: viu.toimitus@media.fi

Kommentoi