Vihtiläinen Outi Nikkanen odottaa keuhkojensiirtoa: ”Hyvänä päivänä leikkausta pelkää – ja huonona päivänä pelkää, ettei leikkausta tulekaan”

– Olen vain tämän luonteinen. Sekä Jorvin että Meilahden lääkärit ovat sanoneet, että miten olet noin iloinen. Mutta onhan niitä huonoja päiviäkin. Silloin käperryn hetkeksi itseeni ja sitten totean, että tässä tämä oli, keuhkojensiirtoa odottava Outi Nikkanen sanoo. Minna Lehtinen

Minna Lehtinen

Otalampelainen Outi Nikkanen avaa kotinsa ulko-oven varovasti. Kuvaushetki kestää korona-ajan vuoksi vain pari minuuttia.

Nikkanen, 57, ei näytä lainkaan huonovointiselta. Itse asiassa keuhkojensiirtoa odottava Nikkanen on ulkopuolisen silmin elämänsä kunnossa.

– Niin ne muutkin sanovat, aurinkoinen ja tekeväinen Nikkanen hymähtää.

Outi Nikkasella todettiin keuhkoahtaumatauti vuonna 2014. Kun hänet listattiin keuhkojensiirtoa varten, hän liikkui pyörätuolilla ja kyynärsauvoilla. Tutkimushetkellä Meilahdessa sanottiin, ettei ole varmaa, selviääkö nainen leikkauksesta.

– Sitten aloin treenata hullun lailla! Nyt olen ollut vajaat kaksi vuotta listalla odottamassa siirtoa. Sain kuntoni kohenemaan puolessa vuodessa niin, että siitä puhutaan positiivisesti hoitohenkilökunnan kanssa vieläkin, Nikkanen kertoo.

Nikkanen on nyt korkeimmassa kuntoisuusluokassa, eikä käytä enää apuvälineitä.

Kun on särkyjä, niin tiedän, että ainakin olen elossa.

Outi Nikkanen

Keuhkoheikkous kulkee Nikkasella suvussa. Hän muistaa lapsuudesta, että hän oli vauvana ja pikkulapsena Arvo Ylpön hoidossa Lastenlinnassa. Naisella oli jo silloin astma. Siihen oli vähäisesti hoitoa.

Vähitellen lapsesta kehkeytyi liikunnanvihaaja, kun happea ei tahtonut saada.

– Muistan, kun menimme vastaanotolle. Pöydällä oli pieni nenäliinanyytti, jossa luki Outi. Ylppö antoi aina lopuksi nyytin. Siellä oli karamelleja.

Nikkanen kertoo omasta kokemuksesta, että ihminen sopeutuu sairauksiin. Jos hapetus on huono, elimistö osaa käyttää hyväkseen kaiken. Lopulta omaa yleisvointiaan ei enää tajua.

– Mutta nyt tajuaa! Nyt kun on särkyjä, niin tiedän, että ainakin olen elossa, Nikkanen sanoo, ja naurahtaa.

Nikkasen mukaan ilman huumoria ei pärjää.

– Positiivinen ajattelu auttaa jaksamaan.

Kesti vuoden, että nainen pääsi siirtolistalle. Se oli iso prosessi: oli kokeita ja keskusteluja.

– Et uskokaan, miten paljon olen tsempannut. Mutta hei, tässä ollaan. Aika pitkälle on päästy.

Husin asiantuntijoiden mukaan keuhkojensiirto on yksi isoimmista leikkauksista, mitä voidaan tehdä.

– Hyvänä päivänä leikkausta pelkää. Ja huonona päivänä, kun hapen saanti on minimissä, pelkää, ettei leikkausta saakaan, Nikkanen miettii.

Outi Nikkanen sanoo, ettei kiellä, etteikö prosessi uusista keuhkoista olisi henkisesti raskasta.

– Usein sitä miettii, että olikohan tämä nyt tässä.

Ei voi tietää, että saako luovuttajaa. Prosessissa katsotaan mm. ikää, kokoa, veriryhmää, vasta-aineita ja kudostyyppiä.

– Olen pian odottanut kaksi vuotta. Nyt teen kaikkeni, jotta pysyisin kunnossa.

Nikkanen tietää, että elinsiirrosta voi tulla liitännäissairauksia.

– Toisaalta, jos henki kulkisi paremmin, niin olisihan sekin vaihtelua, Nikkanen sanoo, ja virnistää.

Nainen muistelee, että pelkkä listalle pääseminen oli henkisesti hirveän raskasta.

– Joskus tuntui siltä, että mitä vielä pitää tehdä, että annetaan mahdollisuus? Sitten on ihmisiä, jotka joutuvat olemaan listalla niin kauan, ettei keuhkoja enää tule. Se on hirvittävä kohtalo.

Vertaistukeakin on tarjolla. Nikkanen kuuluu Syke-ryhmään, joka tapaa Teamsilla kerran kuussa. Siellä on siirtoa odottavia, ja sen jo saaneita.

Positiivisen ja huumorin kautta ajatteleva Nikkanen miettii, että asiat maailmassa pitäisi ehkä kaikkiaan laittaa mittasuhteisiinsa.

– Että onko juuri tämä pahin asia, mitä minulle voi tapahtua? Tai kannattaako ihan jokaisesta asiasta valittaa. Toisaalta mitään sairauksia ei voi vähätellä, eikä kenenkään sairauksia voi verrata toisiinsa.

Tästä on kyse

Keuhkojensiirtoleikkaus

Tarvitaan kuolemaan johtavassa keuhkosairaudessa.

Keuhkot otetaan aivokuolleelta, joka ei ole siitä eläessään kieltäytynyt.

Keskitetty Husiin. Isoimpia leikkauksia Husissa. Keuhkonsiirtoja tehdään vuosittain Suomessa noin 20–25. Isoimpia esteitä siirrolle heikko yleinen terveydentila tai muut perussairaudet. Luovuttajapula rajoittaa myös siirtomääriä.

Laajat tutkimukset, ennen kuin voidaan hyväksyä elinsiirtolistalle.

Jos kaikki menee hyvin, siirron saanut on teholla joitakin päiviä. Hoitojakso kolmisen viikkoa.

Keho hylkii siirrettyä elintä, oli se mikä vain. Siksi tarvitaan elinikäistä hyljinnänestolääkitystä elinsiirron jälkeen.

”Elinsiirtoluovutussopimuksella voi pelastaa 5–6 ihmistä”

Keuhkojensiirto on yksi Husin isoimpia ja vaativimpia leikkauksia

Helsingin yliopistollisen sairaalan erikoislääkärin Jussi Tikkasen mukaan keuhkonsiirtoa tarvitaan, jos potilaalla on kuolemaan johtava keuhkosairaus. Siirron jälkeen suurin osa pystyy palaamaan normaalielämään. He voivat hengittää, parhaimmillaan palata työelämään.

Siirron jälkeen elinikä pitenee ja elämänlaatu kohenee. Elinikäistä hyljintää estävää lääkitystä tarvitaan. Lääkkeet pitää muistaa myös ottaa tarkasti, jottei elimistö hylkisi uusia keuhkoja.

Siirtoa harkittaessa tehdään suuri määrä tutkimuksia ja katsotaan, ettei ole muita siirtoa estäviä sairauksia. Jos myös kunto on hyvä, voidaan tehdä siirto. Keskimäärin keuhkoja on odotettava vuosi.

– Tämä on yksi isoimmista ja vaativimmista leikkauksista, mitä Hus tekee. Leikkauksen jälkeen potilas on teho-osastolla hengityskoneessa vähintään muutaman päivän, usein pidempäänkin. Jos kaikki menee hyvin, on hoitojakso kolmisen viikkoa.

Riskejä on paljon. Ihminen voi joutua dialyysiin. Voi tulla syöpä, jopa kuolema. Infektiot ovat yleisiä. 90 prosenttia selviää vuoden ajan, ja noin puolet elää vielä kymmenen vuotta. Se ei ole täydellinen tulos, mutta hyvä.

Keuhkojen siirtoja tehdään Suomessa vuosittain 20–25. Kaikki niistä tehdään Husissa.

– Isoimpia esteitä elinsiirtojen tekemiselle on luovuttajien puute. Keuhkonsiirto tehdään aivokuolleelta. Kannattaa allekirjoittaa Omakannassa elinsiirtoluovutussopimus, jotta prosessi nopeutuisi. Yksi luovuttaja voi pelastaa parhaimmillaan 5–6 ihmistä.

Kommentoi