Jatka lausetta: Päivi Veikkolainen: "Liikutun entisten nuorten yhteydenotoista"

Jatka lausetta -juttusarjassa tutut vihtiläiset paljastavat itsestään uusia asioita. Tällä kertaa vastausvuorossa on Vihdin kunnan entinen nuorisotoimenjohtaja Päivi Veikkolainen.

Päivi Veikkolainen on tehnyt työuransa Vihdissä nuorten parissa. Hän jäi eläkkeelle 10 vuotta sitten nuorisotoimenjohtajan virasta. Annukka Tallberg

Essi Harju

En olisi ikinä uskonut... että perheessäni on kolmen mm-kultamitalin voittaja ja että nuorisotyön tekeminen Vihdin kunnassa oli niin mielenkiintoista ja monipuolista, että muistelen sitä vieläkin kiitollisuudella.

Olen virkeimmilläni… iltaisin, itsekseni tai ystävien seurassa, juhlissa, uutta juttua suunnitellessa.

Olen loistava… nukkumaan missä ja milloin vain. Muuttamaan suunnitelmia, vastaanottamaan yllätyksiä ja innostumaan.

Suurin asia jonka olen oppinut elämäni aikana on… valta on kuin lantakasa – siitä on hyötyä vain levitettynä. Nykyään päättäjät ajattelevat päinvastoin, ikävä kyllä. Historiaa ei tunneta tarpeeksi.

Haluaisin matkustaa… Havaijille vielä kerran lapsuudenystäväni Kaijan luokse – mutta kyllä Virokin riittää.

Noloa myöntää, mutta... hirveän huonolla kielipäällä olen pärjännyt, vaikka olen tehnyt kansainvälistä yhteistyötä pohjoismaisissa ystävyyskunnissa, Virossa, Japanissa, Saksassa ja Tsekkoslovakiassa. Ilmeet, eleet, viittominen ja tulkit saavat ihmeitä aikaan.

Haluaisin oppia… luopumaan nopeammin liiasta tavarasta – olen tehnyt "kuolinsiivousta" jo 5–6 vuotta.

Kymmenen vuoden päästä olen… virkeä, utelias ja tansseissa käyvä 87-vuotias. Haluaisin asua jossain yhteisötalossa.

Kotini paras puoli on… turvallisuus, jossa ei ole mitään varastettavaa. Kaikki kierrätystä, muistojen ilotulitusta sekä paljon norsuja ja tonttuja. Rauhoittava järvinäköala ja auttavaiset naapurit.

Voisin syödä pelkästään… japanilaista ruokaa.

Jännitän… lyhyen puheen pitämistä – tai siis jännitin silloin, kun oli niiden aika työssäni.

Jos saisin yhden toiveen, toivoisin… rikkaiden ja hyvin toimeentulevien tyytyvän vähempään, jotta köyhille annettaisiin mahdollisuuksia parempaan.

Vihdissä rakastan… vihtiläisiä ja kirkonkylää, jossa olen perheeni kanssa asunut 51 vuotta.

Tunnen vastustamatonta halua… elää mahdollisimman hyvää elämää.

Inhoan luonteessani sitä, että… anteeksianto on pirun vaikeaa kun minua on petetty. Ja että olen armoton viime tipan tyyppi.

Hyvä ystävä on… välttämätön jokaiselle, sinulle ja minulle, nuorelle ja vanhalle. Iso onneni on, että minulla on iso ystäväjoukko. Erilaisia ihmisiä, joita tarvitsen ja jotka tarvitsevat minua – eri elämäni tilanteissa.

Minut saa liikuttumaan... hyvyyden ja elefanttien kohtaaminen, entisten nuorten ja työnkavereiden yhteydenotot.

Kun kukaan ei näe… otan ilmakylpyjä, tanssin Elviksen kanssa ja piipahdan suklaakaapilla.

En voi sietää… ylimielisyyttä, vihapuhetta ja epärehellisyyttä.

Minulla on pakkomielle… yrittää auttaa "miestä mäessä".

Ihailen… "entisiä Vihdin nuoria", jotka vaikuttavat nyt aikuisiällä paikallisessa ja valtakunnan politiikassa, kasvattajina, kulttuurin tekijöinä.

Jokaisen kannattaisi joskus lukea… muistelmani Vihdin nuorisotyöstä vuosilta 1945–2010, jotka joskus ehkä sittenkin satun saamaan edes puolivalmiiksi.

Lauseita jatkoi

Päivi Veikkolainen

Ammatti: eläkkeellä 10 vuotta, sitä ennen Vihdin kunnan nuorisotyöläinen 40 vuotta.

Koulutus: nuorisososionomi, Tampereen Yliopisto 1969.

Perhe: 4 vuotta sitten taivaaseen muuttanut Kake-puoliso, kaksi lasta, miniä ja kolme lastenlasta.

Harrastukset: pitkäaikaisimpina partio, Vihdin Pohjola Norden, Suomalais-Japanilainen yhdistys ja Nuorisotyöntekijäliitto. Nykyisin eniten "työllistää" humanitäärinen toimintaryhmä Kinnas.

Kommentoi