Suuria tunteita kyynelistä onneen – uusperheessä eläminen vaatii itsetutkiskelua mutta tuo elämään myös rikkautta

Hiidenrannassa asuu Seppälöiden onnellinen uusperhe. Seppälä kehottaa uusperheellisiä kommunikoimaan ja puhumaan avoimesti myös niistä vaikeista tunteista. Kuvassa Heidi Seppälä ja tytär Kira Seppälä sekä perheen villakoira. Ninnu Perälä

Ninnu Perälä

Uusperheessä eläminen nostaa esille vaikeitakin tunteita, mutta tarjoaa vastineeksi uudenlaista rikkautta. Ja rakkautta.

Ydinperheen ytimessä ovat vanhemmat, lapset ja isovanhemmat. Uusperheessä arjessa vaikuttavat vanhempien, lasten ja isovanhempien lisäksi myös ex-puolisoiden vanhemmat, ex-puolisoiden lapset ja ehkäpä vielä ex-puolisoiden uudet kumppanitkin lapsineen.

– Alkaahan tässä verkostolla olla kokoa. Monen eri ihmisen mielipiteet ja aikataulut vaikuttavat elämään, vihtiläinen uusperheellinen Heidi Seppälä nauraa.

Se ei ole aina helppoa, mutta se leikin kestäköön, ken leikkiin ryhtyy. Siitäkin huolimatta, että arvomaailmat eivät aina uusperheen isossa verkostoissa osapuolten välillä kohtaakaan.

Seppälällä on kokemusta uusperhe-elämästä kymmenen vuoden ajalta. Kymmeneen vuoteen on mahtunut tunteiden vuoristorataa kyynelistä onnen tunteisiin. Enemmän onneksi jälkimmäisiä.

– Se mitä ajattelin uusperhe-elämästä 10 vuotta sitten, on aika paljon muuttunut. En ehkä ihan tiennyt mihin kelkkaan aikanaan hyppäsin, Seppälä hymyilee, ja kehottaa kääntämään minäkeskeiset ajatukset me-keskeisiksi.

Bonuslasten äitiä en korvaa.

Uusperhe ei ole epäonnistuminen, vaan uuden alku, jossa asenne ratkaisee.

Alussa elämä oli pelkkää ruusunpunaista hekumaa ja huumaa. Lapset tutustutettiin toisiinsa ”neutraalilla maaperällä”, ja perheen yhteinen koti löytyi myöhemmin Vihdin Hiidenrannasta.

– Teuvon tytöt olivat meillä aluksi vuoroviikoin ja minun poikani kokoaikaisesti. Yhteistä parisuhdeaikaa ei juurikaan jäänyt, kun tuore parisuhde hyppäsi suoraan hektiseen lapsiperhearkeen. Sitä yritti vaan olla lapsille läsnä, Seppälä pohtii.

Seppälöiden lapsiluku on sittemmin kasvanut kolmesta neljään pariskunnan yhteisen tyttären myötä.

– Lapset ovat olleet meillä alusta asti tiivis kimppa. Sellaista ”sä et oo mun äiti, et voi määrätä mua” -tyyppistä juttua ei ole ollut, Seppälä kiittelee, mutta puhuu silti avoimesti riittämättömyyden tunteesta, väsymyksestä ja hankaluudesta löytää se oma paikka ja rooli muuttuneessa yksikössä.

Tunteet ovat suuria ja varsinkin väsyneenä järjen äänelle ei ole aina ollut sijaa. On muun muassa ehtinyt miettiä onko jotenkin väärin tehdä kivoja asioita toisen lasten kanssa, jos omat eivät ole mukana.

– Äitipuolen rooli ei ole aina helppo. Olen huomannut, että olen omille lapsilleni tiukempi kuin Teuvon tytöille, vaikka sääntöjen pitäisi olla samat kaikille, Seppälä tunnustaa.

Miten paljon voi pitää kuria, jos ei kuitenkaan ole ”oikeasti äiti”? Positiot on hukassa, kun exät ovat mukana kuvioissa. Jos komentaa, niin se on väärin, ja jos ei komenna, niin sekin on väärin.

Seppälä toteaa yrittäneensä – joskus ehkä liikaakin.

– Olisi ollut kiva olla sellainen pullantuoksuinen, jonka koti on aina tiptop. Jostain syystä sitä asettelee itselleen kaikenlaisia vaatimuksia elämään, vaikka vähemmälläkin voisi pärjätä, Seppälä sanoo.

Itselle pitää olla armollinen. Riittää, että on läsnä ja kuuntelee.

Positiivinen Seppälä listaa uusperheen hyviä puolia: itsetutkistelu kasvattaa ja henkinen kasvu on opettavaista. Lapsille on myös rikkaus saada uusia sisaruksia. Sisaruksista on varmasti tukea toisilleen aikuisenakin.

– Bonuslasten äitiä en korvaa, mutta olen ajatellut itseni aikuisena ystävänä, jolle voi jakaa arkojakin asioita, Seppälä sanoo.

Uusperheet

Yhteiskunta laahaa perässä

Heidi Seppälän mielestä uusperhe on aihe, joka kaipaa ravistelua. Erot ovat tänä päivänä yleisiä, ja perheet yhä monimuotoisempia. Kaikki eivät mahdu normiin, jossa perheen muodostavat samassa kodissa asuva isä ja äiti yhteisten lastensa kanssa.

– Moni asia esimerkiksi helpottuisi, jos lapsilla voisi olla kaksi virallista osoitetta, Seppälä pohtii, ja nostaa esimerkiksi koulukuljetuksen ja lähikoulun.

Myös iltapäivähoito voi Seppälän mukaan olla riidan aihe, mikäli maksullista hoitoa tarvitsee ainoastaan toinen perhe. Seppälä toivookin erilaisten perheiden ääntä paremmin kuuluviin yhteiskunnan päätöksissä.

Myös käsitteet lähi- ja etävanhempi Seppälä olisi valmis heittämään romukoppaan. Molemmat vanhemmat ovat saman arvoisia.

Kommentoi