”Kun kukaan ei näe, saatan bailata aika villisti lempimusiikkini tahdissa" – Jatka lausetta -juttusarjassa vastausvuorossa Liisa Pöllänen

Vihdin Uutisten Jatka lausetta -juttusarjassa tutut vihtiläiset paljastavat uusia asioita itsestään. Tällä kertaa lauseita jatkaa Vihdin Kuvataidekoulun rehtori.

Liisa Pöllänen rakastaa Vihdin luontoa ja kumpuilevaa maisemaa. Liisa Pölläsen kotialbumi

Saara Peltola

Olen virkeimmilläni… heti aamusta tai toisaalta myöhään illalla “iltavillien” aikaan. Olen perinyt äidiltäni taipumuksen virkistyä ja keksiä yhä uusia askareita yötä kohden. Taipumukseni iltavirkkuuteen on kuitenkin heikentynyt lapsen saamisen myötä, kun vielä pahemman iltavirkun nukuttamisrituaalit tuntuvat toimivan paremmin äitiin kuin itse kohteeseen.

Suurin asia jonka olen oppinut elämäni aikana... on, että onnellisuus on monesti piilotettuna pieniin ja arkisiinkin hetkiin. Kuvataideopettajana korostan aistien ja silmien avaamista, tietynlaista tiedostettua havainnointia ja katsetta. Tuo tutkiva katse auttaa itseäni löytämään kauneutta ja merkityksellisyyttä elämästä, luontokokemusista tai vaikka valon kauniista väristä auringonlaskun aikaan.

Haluaisin matkustaa... kotimaan retkien ohella myös ulkomaille, kunhan se on taas koronamielessä turvallista. Pidän reissuista, joissa matkan tekeminen on olennaisempaa kuin päämäärä. Olen esimerkiksi tehnyt matkan Siperian junassa Pekingistä Mongolian kautta Venäjän Kostamukseen. Nautin matkustamisen hitaudesta, ohi lipuvista maisemista ja seikkailuntunteesta, kun reissua ei ole suunniteltu liian tarkasti etukäteen.

Noloa myöntää, mutta… en ole vieläkään kunnolla perehtynyt Vihdin paikallishistoriaan, vaikka se on ollut suunnitelmissa jo vuosia paikkakunnalla asuessani. Olen opiskellut toisena opetettavana aineena kuvataiteen lisäksi historiaa, ja menneisyyden tapahtumat ja tarinat ovat aina kiehtoneet. Joskus joku on kummastellut kuvataidetta ja historiaa oppiaineyhdistelmänä, mutta minusta se on mitä luontevin. Taidekin tapahtuu aina kontekstissaan.

Haluaisin oppia… uimaan paremmin. Ihailen ihmisiä, jotka jatkavat uimista luonnonvesissä pitkälle syksyyn ja aina avantoon saakka. Itse olen toivoton vilukissa, joten kylmään veteen totuttelu vaatisi määrätietoista itseni karaistamista.

Kymmenen vuoden päästä... teen toivottavasti edelleen inspiroituneena töitä kuvataidekoululla laadukkaan taidekasvatuksen parissa. Olen vaikuttunut Vihdin kuvataidekoulun pitkästä historiasta, perinteistä ja arvostuksesta Vihdissä. Kokemukseni mukaan Vihdissä ymmärretään, miten merkittävä asia taiteen perusopetuksen laajaa oppimäärää tarjoava kuvataidekoulu kunnalle on. Tämä mahdollistaa vihtiläisille lapsille ja nuorille erittäin monipuolisen ja syvällisen perehtymisen kuvataiteeseen ja taiteelliseen, luovaan työskentelyyn. Kuvataidekoululla on vahva taidekoulun henki ja toivon, että lapset ja nuoret vielä kymmenen vuoden päästäkin kokevat, että kuviskoulu on paikka, jossa voi ilmaista itseään, kokeilla ja kasvaa - tulla omaksi itsekseen.

Kotini paras puoli on... että siellä on riittävästi mahdollisuuksia erilaiseen puuhailuun. Nautin erityisesti pihan puutarhatöistä, joissa uppoan herkästi ajantajun häivyttävään flow-tilaan.

Olen loistava... tekemään keväisin suuria suunnitelmia lavatarhan istutuksista ja muista puutarhan kasvateista. Kesän edetessä havaitsen, ettei aika taaskaan riittänyt kaikkeen, mutta samalla iloitsen onnistumisista ja opeista, joita kulunut kausi on tarjonnut.

Voisin syödä pelkästään... sushia. Vaikuttaa, että siihen en kyllästy koskaan. Sushissa ruoan esteettisyydellä on oma merkityksensä ja minua kiehtoo myös se perinne ja huolellisuus, joka Japanissa sushiin liitetään.

Jos saisin yhden toiveen, toivoisin... että koronatilanne helpottaisi pysyvästi. Korona-aika on ollut todella rankkaa lapsille ja nuorille, ja erityisesti heidän vuokseen toivoisin ajanjakson jo väistyvän. Omissa haaveissani odotan eniten pääsemistä taas Sodankylän Elokuvajuhlille ja sitä tunnetta, kun yönäytöksestä ulos astuessa olo on leffan jälkeen epätodellinen ja aurinko sokaisee silmät.

Vihdissä rakastan… ihanaa luontoa ja kumpuilevaa maisemaa. Kotipihastani pääsee helposti metsäpoluille ja metsästä on tullut minulle tärkeä rentoutumispaikka. Myös 5-vuotias poikani rakastaa metsäretkiä ja on innokas sienestäjä.

Inhoan luonteessani sitä, että.... otan itseni toisinaan liian vakavasti. Pieni pilke silmäkulmassa ja kunnon naurut itselle silloin tällöin tekevät hyvää.

Hyvä ystävä on... sellainen, jonka kanssa voi olla luontevasti myös hiljaa ja jonka kanssa yhteys säilyy, vaikka kohtaamisten välissä olisi pitkiäkin aikoja. Viime viikonloppuna pääsin juhlistamaan tällaisen ystävän häitä tunnelmallisissa puutarhajuhlissa. Ja taas välissä olleet vuodet hävisivät kuin olisimme käytelleet aikakonetta.

Minut saa liikuttumaan... hyvä elokuva. Olen filmihullu. Opiskeluaikoina istuin usein elokuvakerhojen näytöksissä ja päädyin jopa opiskemaan aineopintojen verran elokuvatutkimusta Oulun yliopistossa. Elokuvan kyky imeä katsoja eläytymään ja uppoamaan hetkeksi itselle aivan vieraaseen tarinaan ja maailmaan on upea taikatemppu, joka ei lakkaa kiehtomasta minua.

Kun kukaan ei näe... saatan bailata aika villisti lempimusiikkini tahdissa tyylipisteistä välittämättä. Innostun tanssimaan toki ihmisten nähdessäkin esimerkiksi keikoilla, mutta kotona musiikkia tulee jostain syystä fiilisteltyä tanssien vain silloin, kun muut eivät näe.

Jokaisen kannattaisi joskus lukea... muutakin kuin somea. Olin lapsena varsinainen lukutoukka, mutta tunnustan, että viime vuosina olen antanut lukemiselle aivan liian vähän aikaa. Mökillä lomaillessa oli ihanaa taas lukea. Tällä kertaa käteen tarttui ystävän kirjahyllystä Ingmar Bergmanin muistelmat Laterna Magica.

Jatka lausetta -juttusarjassa tutut vihtiläiset paljastavat itsestään uusia asioita.

Lauseita jatkoi

Liisa Pöllänen

Ammatti: Kuvataideopettaja, Vihdin kuvataidekoulun rehtori.

Koulutus: Taiteen maisteri (kuvataidekasvatus).

Perhe: mies, poika ja kissa.

Harrastukset: elokuvat, retkeily ja mökkeily.

Kommentoi