Jatka lausetta: Kaiju Haanpää haluaisi vielä kerran matkustaa Kaukoitään – Vihdin Uutisten uudessa juttusarjassa tutut vihtiläiset jatkavat lauseita

Vihdin Uutisten uudessa juttusarjassa tutut vihtiläiset jatkavat lauseita. Sarjan aloittaa taitelija Kaiju Haanpää.

Kaiju Haanpää ulkoilee mielellään koiriensa kanssa Vihdin luonnossa.

Saara Peltola

En olisi ikinä uskonut, että... muutan Vihtiin, mutta olen onnellinen, että niin kävi. Saan asua maaseudulla ja tarvittaessa pääsen käymään Helsingissä vaivattomasti ja nopeasti.

Olen virkeimmilläni... kierrettyäni 3-5 km:n lenkin kolmen lagottoni kanssa. Ne haluavat kävelyttää minua joka aamu säästä riippumatta. Olen koirilleni tästä päivänavauksesta ison kiitoksen velkaa, sillä tuskin lähtisin kaatosateeseen tai lumipyryyn ilman niitä. ’Koirailu’ onkin paras liikunnan laji, jonka tiedän.

Olen loistava... loihtimaan kauniita kattauksia, mutta vähemmän loistava kokki. Kun lapset vielä asuivat kotona, he silloin tällöin huomauttelivat, että ’pelkkä kate ei riitä illalliseksi’. Kaikki lapseni ovat sen sijaan erinomaisia ruoanlaittajia. Meillä vanhemmilla oli iltapainotteiset työt, joten myös lapsilla oli pienestä pitäen keittiövuorot. Illallinen syötiin aina yhdessä, kerrottiin kuulumisia ja keskusteltiin ja väiteltiin ajankohtaisista tai muuten vain kiinnostavista aiheista. Saimme kyllä kritiikkiä siitä, että pidimme tästä periaatteesta kiinni ’kun kaikki kaverit saa mikrota ruokansa koska haluaa’. Lasten aikuistuttua yhteiset ilta-ateriat ovat kuitenkin saaneet heiltä pelkkää kiitosta.

Suurin asia jonka olen oppinut elämäni aikana... – tai ainakin eräs merkittävimmistä – on yksi äitini mielilauseista, ”Leben und leben lassen” (Elä ja anna elää). Jokainen etsii omat totuutensa, eikä yhtä kaikille oikeaa totuutta ole edes keksitty. Ystäväpiiriini kuuluu ajattelutavoiltaan ja taustoiltaan hyvinkin erilaisia ihmisiä. Keskustelut heidän kanssaan ovat mielenkiintoisia, avaavat uusia näkökulmia ja tarjoavat mahdollisuuden arvioida uudelleen omia mielipiteitä. Olen oppinut heiltä paljon ja innostunut ottamaan selvää asioista, joihin en muuten olisi paneutunut. Sitä paitsi tylsistyisin kuoliaaksi seurassa, jossa kaikki olisivat samaa mieltä.

Haluaisin matkustaa.. vielä kerran Kaukoitään. Pidän runsaudesta, koristeellisuudesta ja voimakkaista väreistä. Kaukoidässä ne tulvivat vastaan joka puolelta ja värimaailma siellä on lähempänä omaa värikäsitystäni. Matkat Intiaan, Thaimaahan ja Balille ovat antaneet paljon omaan taiteelliseen työhöni, samoin kaksi Iranin matkaa, joilla sain tutustua muinaisen Persian unohtumattomiin nähtävyyksiin. Toisaalta viihdyn ihan hyvin myös kotinurkissa ja työhuoneellani. Vihti on hyvä paikka asua ja työskennellä.

Noloa myöntää, mutta... en ole enää tippaakaan kiinnostunut ruoanlaitosta. Sain kokata riittävästi kun aikoinaan valmistin arkiruokaa uusperheemme seitsemälle lapselle. Vieraille sentään innostun joskus kokkaamaan, mutta silloinkin mieheni yleensä vastaa osasta tarjoilua.

Haluaisin oppia... puhumaan italiaa ja espanjaa, mutta luulen, että se jää haaveeksi. En pysty irrottamaan riittävästi aikaa niiden opiskeluun tekstiilikollaaseiltani, kirjoittamiselta ja perheeltä - ainakaan vielä.

Kymmenen vuoden päästä olen... kymmenen vuotta vanhempi ja kenties myös hieman viisaampi, jos elämä suo minulle nuo vuodet.

Kotimme paras puoli on... se, että tilaa, valoa ja pihapiiriä on riittävästi myös lähes kolmikymmenpäisen suurperheemme kokoontumisille. Kodin pihapiirissä sijaitsee myös työhuone, jossa tekstiilikollaasini syntyvät. Asun unelmatalossani ja olen siitä kiitollinen joka ikinen päivä.

Voisin syödä pelkästään... kalaa, hedelmiä, juustoa ja näkkileipää, mutta miehelleni se ei tietenkään riitä. Nummelassa on myös kiinalainen ravintola, jonka lounaan voisin syödä vaikka joka päivä.

Jännitän... joskus tavatessani uusia ihmisiä, vaikka tiedän sen olevan silkkaa energianhukkaa. Jännitin myös viimeisen lapsenlapseni syntymää, tietysti aivan turhaan. Kaikki meni juuri niin kuin pitikin. Joskus jännittäminen voi liittyä ikään: kun on elämän varrella nähnyt, että asiat voivat saada odottamattomiakin käänteitä, voi niitä alkaa jännittää.

Jos saisin yhden toiveen... toivoisin että kaikki rakkaat ihmiseni ja koko ihmiskunta saisivat elää terveinä ja onnellisina maailmassa, jossa ei ole sotia vaan tilaa ja ymmärrystä ihmisten ja kansojen erilaisuudelle - ja ilmastonmuutos selätetty.

Vihdissä rakastan... mahdollisuutta nauttia luonnosta ja sen monimuotoisuudesta. Vihti on myös sopivan kokoinen, rauhallinen paikka asua ja elää, ja sijaitsee kuitenkin vain pienen matkan päässä Helsingistä. Täältä löytyy palveluita, harrastusmahdollisuuksia ja kulttuuria – esim. Kuvataidekoulu ja Galleria Pictor, joka on iso bonus pienelle paikkakunnalle. Nummelan perhosentoukan muotoiset jouluvalot eivät sitä sen sijaan ole.

Tunnen vastustamatonta halua... ulkoilla koirien kanssa Nummelan lentokentällä yhtä vapaasti kuin ennen, mutta se ei ole enää mahdollista. Kentän lentoliikenne on vilkastunut, mutta onneksi ulkoilijoille on kentän reunamilla hyviä reittejä.

Inhoan luonteessani sitä, että... kiivastun todella nopeasti jos jokin ärsyttää minua – mieheni mukaan kiihdyn kuulemma nopeammin kuin formula-auto. Innostun myös nopeasti uusista asioista, vaikka joskus ehkä kannattaisi hieman tutkia ennen kuin ryhtyy hutkimaan.

Hyvä ystävä on... parasta mitä tiedän, luotettava, rakas ja läheinen, vaikka viime tapaamisesta olisi kulunut paljonkin aikaa.

Minut saa liikuttumaan... tosi monia asia: kaunis musiikki, vaikkapa ystäväni Pirkko Talolan esittämä ’Ave Maria’, runo, taideteos, luonnon kauneus, vastasyntynyt lapsi, koiranpentu – voi niitä on paljon! Olen myös hyvä itkemään elokuvissa.

En voi sietää... kateutta, omahyväisyyttä, vilpillisyyttä tai turhaa tärkeilyä.

Minulla on pakkomielle... työskennellä liian intensiivisesti. Sitten on pidettävä tauko, joskus pidempikin, että saa voimat jälleen koottua.

Ihailen... ihmisiä, jotka ovat uskollisia omille periaatteilleen ja tavoitteilleen, ja uskaltavat tehdä niiden vuoksi vaikeita ja valtavirrasta poikkeavia ratkaisuja. Tyttäreni on yksi heistä.

Jokaisen kannattaisi joskus lukea... kirja, jota ei ikinä ajatellut lukea – tai katsoa näyttely, johon ei todellakaan aikonut mennä. Ennakkoluulojen ohittaminen voi avata uusia ovia.

Jatka lausetta -juttusarjassa tutut vihtiläiset paljastavat itsestään uusia asioita.

Lauseita jatkoi:

Kaiju Haanpää

Ammatti: taiteilija.

Koulutus: taidemaalari, TaM.

Perhe: mies, 4+3 aikuista lasta, 13 lastenlasta.

Harrastukset: näyttelykäynnit, lenkkeily koirien kanssa, sienestys.

Tekstiilikollaasejani on esillä MinkArt ikkunagalleriassa Vihdissä elokuussa. Olen myös mukana LUTSin (Länsi-Uudenmaan Taiteilijaseuran) näyttelyssä Lohjan asuntomessuilla heinä-elokuussa.

Kommentoi