Omaishoitajan ajatuksia: Puolison hoito oli selvä ratkaisu mutta kuntien kapulakieli harmittaa

Aapo Siljamäkeä harmittaa, että kuntavaalien alla moni tuntuu olevan kiinnostunut omaishoitajien asioista, mutta vaalien jälkeen arki on jälleen karumpi ja korulauseet taaksejäänyttä aikaa. Ninnu Perälä

Ninnu Perälä

Vihtiläinen Aapo Siljamäki hoitaa Alzheimerin tautiin sairastunutta puolisoaan ja toteaa omaishoidon olleen itsestään selvä ratkaisu yli 50 vuoden yhteiselon jälkeen.

– Alzheimer on kenkku juttu, eikä sen kanssa oikein voi muuta kuin yrittää helpottaa sairastuneen oloa. Taudin kanssa on vain tultava toimeen, Siljamäki sanoo.

Siljamäestä kohtalo voisi olla paljon kovempikin.

– Jos olisi vaikka elänyt pelkästään työntäyteistä elämää. Me olemme jo kiertäneet maailmassa kaikki kolkat, jonne olemme halunneetkin mennä. Meillä on paljon hyvää elettyä elämää, Siljamäki hymyilee.

Siljämäen vaimon Alzheimerin tauti todettiin nelisen vuotta sitten. Taudinkuvaan kuuluu elämän kapeneminen sekä kognitiivisten taitojen aleneminen.

Siljamäki toteaa, että kysymys omasta jaksamisesta on esitetty usein, ja ehkä siksi vastaus tuleekin kuin apteekin hyllyltä.

– Kyse on pohjimmiltaan siitä, miten muukin elämä on eletty.

Siljamäki kertoo opetelleensa kurtun soittotaidon eläkepäivillään, ja suorittaneensa siitä soittotutkinnon.

– Olin pitkään suunnitellut, että menen soittamaan edesmenneen ystäväni kaupan eteen ja iloitsen, jos saan vaikka sentinkin palkkioksi. Tämän myös toteutin. Sentin sain, Siljamäki nauraa, ja kertoo aina asettaneensa itselleen tavoitteita.

– Tavoitteiden avulla ihminen jaksaa, Siljamäki pohtii, ja kertoo työskennelleensä koko ikänsä tutkijana.

Tutkijan työ on henkireikä ja ”harrastus”, josta ei koskaan pääse eläkkeelle. Tutkimusta tehdään niinä lakisääteisinä vapaapäivinä, jolloin vaimon avuksi saadaan hoitaja.

Hiiden Omaishoitajat ry saa Siljamäeltä kiitosta.

– On kuvaavaa, että tällaiset yhdistykset eivät ole yhteiskunnan pystyttämiä, vaan omaisiaan hoitavien ihmisten. Yhdistys on valtava voimavara. Törmäsin yhdistystoimintaan ensimmäisen kerran kun sukulainen kertoi saaneensa vastaavassa tilanteessa toiminnasta vertaistukea, kohtalontovereita ja keinoja jaksaa arkea.

Korona-aikana vertaistukea on tarjolla Teamsin välityksellä.

Siljamäkeä harmittaa, että kunnallisvaalien alla moni tuntuu olevan kiinnostunut omaishoitajien asioista, mutta vaalien jälkeen arki on jälleen karumpi ja korulauseet taaksejäänyttä aikaa.

– Ei se sellainen kanna hedelmää. Hedelmäkori on nimenomaan yhdistykset. Operatiivinen apu on siellä, Siljamäki toteaa.

Jos jotain kuitenkin saisi toivoa ja kehitysehdotusta esittää, niin erilaisten palveluiden tarvehakuinen ja asiakaslähtöinen jakoperuste tuntuisi Siljamäestä toimittajalähtöistä tapaa reilummalta. Jos joku ei palveluita käytä, niin eikö käyttämättä jääneitä voisi jakaa tarvitsevalle?

– Tällä hetkellä on niin, että jos ei osaa pyytää, niin ei anneta. Palvelut riippuvat paljolti siitä, kuinka nokkela ja osaavainen sitä sattuu olemaan. Aina ei nokkeluuskaan auta, vaan täytyy olla tietotaitoakin.

Myös kapulakieli kuntien viestinnässä harmittaa.

– Olen törmännyt kieleen, josta on kansantajuisuus kaukana. Syntyy tilanne, että ihmiset osaa eivätkä tiedä mitä palveluita ja etuuksia heille kuuluu, Aapo Siljamäki harmittelee.

Omaishoito

Maakuntauudistus puhuttaa

Suomessa on noin 50 000 kunnan kanssa sopimuksen tehnyttä omaishoitajaa. Epävirallisella statuksella toimivien omaishoitajien määrä on huomattavasti korkeampi. Omaishoitajaliiton arvioiden mukaan määrä on n. 350 000.

– Kaikki eivät ole hakeneet tai saaneet virallista statusta. Syy voi johtua muihin mahdollisiin etuuksiin vaikuttavista palkkioista tai vaikka siitä, että kunnan määrärahat ovat loppuneet, Hanna Savela Omaishoitajaliitosta kertoo.

Tällä hetkellä kunnat käsittelevät omien kriteeriensä mukaan omaishoitohakemukset ja soveltavat niihin omaishoitolakia. Tulevaisuudessa maakunnat määrittelevät kriteerit samalla tavoin kuin kunnat nyt.

Kommentoi