”Ulkona olemiseen jää koukkuun” – Seikkailukasvattajaksi opiskeleva Emma Lehto haluaa viedä ihmiset luontoon

- Toivon kovasti, että ihmiset kunnioittaisivat luontoa. Vaikka meillä on vapaus liikkua luonnossa, meillä on siitä myös vastuu, Emma Lehto sanoo. Ei siis roskata, ei vahingoiteta luontoa, ei tehdä omin luvin tulipaikkoja. Maija-Liisa Nyman

Maija-Liisa Nyman

Kuuset kyyristelevät tihkusateessa. Taivas on peittynyt harmaisiin pilviin. Ulkoilijoita ei näy nimeksikään, ihmiset pysyttelevät sisällä kuivassa.

Emma Lehtoa pieni sateen ropina ei haittaa.

– Olemme Suomessa ja täällä nyt sataa aina välillä, Lehto kuittaa. – Kannattaa nauttia kaikista keleistä ja kaikista vuodenajoista.

– Luonto ja ulkona oleminen on ollut minulle tärkeätä lapsesta asti, Lehto kertoo. Nykyään kesät Vantaalla ja talvet Lapissa asusteleva nainen on kotoisin Vihdistä: lapsuutensa ja nuoruutensa hän vietti keskellä Moksin luontoa.

– Ratsastettiin hevosilla jotka olivat kaatuneita puunrunkoja. Rakennettiin majoja, kerättiin kukkia.

Luonnon merkitys ei ole iän myötä vähentynyt, päinvastoin.

– Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kaipaan hiljentymistä ja rauhoittumista luonnossa. Ulkona olemiseen jää koukkuun: kun en pääse ulos, voin huonosti, Lehto sanoo ja kertookin huomaavansa paljon puhutut luonnon terveysvaikutukset itsessään.

Vielä pari vuotta sitten Lehto harrasti ulkoilua ja retkeilyä pääasiassa viikonloppuisin – koiraa toki piti ulkoiluttaa iltaisinkin, mutta suurta nautintoa siitä ei saanut.

Sitten ajatus alkoi itää: – Ehkä minun olisi aika mennä kunnolla ulos, eikä käyttää viikkoa odottaen viikonloppua.

Lehto on koulutukseltaan vestonomi ja hän on työskennellyt mm. Reimalla ja Varustelekalla.

– Olen siis tehnyt ulkovaatteita ja varusteita muille, mutta en työssäni päässyt olemaan tekemisissä lopullisen tuotteen enkä asiakkaiden kanssa.

Alan vaihtaminen alkoi kummitella mielessä. Lehto haki nelikymppisenä opiskelemaan uutta tutkintoa. Nyt hän opiskelee yhteisöpedagogiksi Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Tarkemmin sanoen Lehto opiskelee seikkailukasvatusta, joka on suhteellisen tuore oppiaine.

– Koulu on loistava: ollaan ulkona mutta opiskellaan.

Koulutus kestää kolme vuotta, joista Lehdolla on jäljellä vielä yksi. Viimeiseen vuoteen kuuluu esimerkiksi Norjan vaellus.

Jo tähän mennessä Lehto on saanut paljon oppia vaeltamisesta. Hän on oppinut myös kiipeilyä ja melontaa – mutta myös esimerkiksi ryhmädynamiikkaa ja markkinointia.

– Tosi paljon olen saanut oppia itsestäni ja siitä miten toimin ja miten sitä kautta voin ohjata muita.

Lehto ei ole siis katunutkaan ratkaisuaan hetkeäkään.

– Mielestäni kaikkien pitäisi vaihtaa alaa, jos oma työ vie voimat tai ei inspiroi tai sitä tekee vasemmalla kädellä. Onhan alan vaihtaminen pelottava asia. Se on riski, mutta se on myös panostus omaan hyvinvointiin, Lehto sanoo.

Hän muistuttaa, että vanhaan voi aina palata – ja voi palata rikkaampana. Hän itse esimerkiksi sanoo, että uudesta koulutuksesta olisi paljon hyötyä myös aiemmalla alalla: oma käytännön kokemus auttaisi tekemään parempia ulkoiluvaatteita.

- Luonto on Suomessa ilmainen ja lähellä. Samaan aikaan puhutaan siitä, että ihmiset eivät liiku tarpeeksi, Emma Lehto muistuttaa. Maija-Liisa Nyman

Lehto ei kuitenkaan toistaiseksi suunnittele paluuta vaatealalle. Sen sijaan hän haluaa houkutella muitakin ihmisiä luontoon.

Osana seikkailukasvatuksen opintoja ja Nuori Yrittäjyys -ohjelmaa Lehto perusti tänä keväänä Catch Me Outside -yrityksen.

– Alkuun olin vähän skeptinen sen suhteen, haluanko panostaa yritykseen.

Kun yritysidea kuitenkin vei Nuori Yrittäjyys -finaaliin ja kun sieltäkin heltisi Signature Award -palkinto, Lehto totesi, että yritykseen voisi sittenkin satsata.

– Tavallaan innostuin sitä kautta yrittämisestä.

Yritystä ideoidessaan Lehto mietti, kuinka voisi tuoda ihmisiä turvallisesti yhteen.

– Monilla on ahdistusta, kun ei ole voitu tavata läheisiä pitkiin aikoihin. Ulkona voidaan juhlistaa ystävyyttä ja yhdessä olemista, Lehto sanoo ja jatkaa: – Voi olla kiva grillata kavereiden takapihalla, mutta elämässä voi tehdä erilaisia, jänskempiäkin juttuja.

Lehto ei halua tehdä kenestäkään extreme-lajien harrastajaa – mutta kylläkin luonnossa liikkujia.

– Luonnossa olemisen ei tarvitse olla hysteeristä haikkaamista tunturissa, Lehto naurahtaa ja jatkaa:

– Haluan viedä ihmiset ulos, jotta he oppisivat rauhoittumaan ja löytäisivät oman tapansa olla luonnossa ja nauttia siitä. Itselleni lähiluonto on tosi tärkeätä: luonnon ei tarvitse olla erämetsä vaan luontoa on myös puisto ja ranta ja vesi.

Catch Me Outside -yrityksen kautta Lehto ja järjestää esimerkiksi lasten luontosynttäreitä ja ryhmien luontoretkiä. Hän on aloittamassa myös kesällä säännöllisesti pyörivät teemaretket, joille voi kuka tahansa osallistua. Retkillä voi olla teemana esimerkiksi käsitöiden tekeminen, villiyrttien maistelu tai kirjallisuus.

Lehto sanookin järjestämiensä retkien olevan hyvin ”matalariskisiä”.

– Isoin riski on sää, sille en voi tehdä mitään, tuore yrittäjä toteaa.

Harmaat pilvet tummenevat taivaalla. Pientä sadetta ripottelee. Emma Lehto kiristää hupparin nyörejä ja hymyilee.

Vinkit

Hyviä luontokohteita

Seikkailukasvattajaksi opiskelevan Emma Lehdon vinkit retkikohteiksi:

– Nuuksio on hyvä ja helppo. Merkittyjä reittejä pitkin on turvallista kulkea, mutta haastettakin löytyy: kartta tai karttasovellus käteen ja rohkeasti metsään.Ruuhkan välttämiseksi hän kehottaa suuntaamaan mieluummin Vihdin kuin Espoon puolelle Nuuksiota: – Nuuksiossakin on paljon rauhallisia alueita.  Lempipaikkani on Vihdintien varressa, siellä ei yleensä ole juuri ketään.

Tammelassa, Hämeen luontokeskuksen tuntumassa on kauniita ulkoilualueita ja reittejä, on järvimaisemaa ja aarniometsää.

Lapin tunturit, erityisesti Lehto pitää Pallaksen alueesta, joka on kaunis ja kumpuileva.

– Aina ei tarvitse lähteä pitkälle. Kannattaa tutkia omia lähimetsiä, moni lähimetsä on hieno ja upea luontopaikka, Lehto sanoo ja huomauttaa, että lähiluonnossa vuodenaikojen ja säiden vaihtelun huomaa erityisen selvästi.

Kommentoi