Vihdin lukiosta seitsemän laudaturia kirjoittanut Aino Mikkola: ”Parasta on ratkaisujen etsiminen yhdessä”

Aino Mikkolan, 19, kesäisiin harrastuksiin kuuluvat kanoottipoolo, lentopallo ja suunnistus. Myös pianonsoittoa pitkään harrastanut Mikkola odottaa yliopisto-opintoja innolla. - Kiva päästä tutustumaan uusiin, kivoihin tyyppeihin! Annukka Tallberg

Annukka Tallberg

Kymmenlapsisen sisarusparven toiseksi vanhin lapsi, Aino Mikkola, 19, saapuu juttusille huolettoman oloisena. Helsingissä asuva Mikkola raapii maalia käsivarsistaan ja kertoo tulevansa suoraan työmaalta.

– Olen kesätöissä maalaamassa talojen julkisivuja, se on kivaa, kun työssä saa käyttää käsiään, seitsemän ainetta ja kaikista laudaturit Vihdin lukiosta kirjoittanut kevään ylioppilas kertoo.

Aino Mikkola seuraa isosiskonsa Emmi Mikkolan jalanjälkiä siinä määrin, että puolitoista vuotta vanhempi Emmi valmistui vuonna 2019 lukiosta myös priimuksena erinomaisilla arvosanoillaan.

Muutama kuukausi sitten itsenäisen elämän Helsingissä aloittanut Aino Mikkola on kasvanut suurperheessä Vihdissä. Ainon nuorin sisarus on tällä hetkellä vasta puolitoistavuotias.

Mikä lukio-opiskelussa oli hyvää?

– Tuntuu, että siitä on ikuisuus, kun olen ollut täällä, apua, niin paljon on tapahtunut jo lukion jälkeen! Kahden kämppäkaverin ja isosiskonsa Emmin kanssa Oulunkylässä asuva Mikkola sanoo nauraen.

Oppimiseen kuuluu myös vapaa-ajasta nauttiminen.

– On ollut upea vaihe muuttaa pois kotoa, vaihtaa kaupunkia, tehdä töitä ja nauttia vapaudesta, on tulossa ihana kesä.

Mikkola miettii itseään lukio-opiskelijana ja toteaa olleensa kiinnostunut ”oikeastaan kaikesta”.

– Olin aktiivinen tunneilla ja viittasin paljon. Lukio-opetuksessa oli erityisen hyvää se, että usein ratkaisuja mietittiin yhdessä opettajien kanssa, eikä opetus ollut liian opettajalähtöistä.

Priimusylioppilas nimeää lempiaineikseen biologian, liikunnan ja musiikin.

– Oikeastaan olisin halunnut opiskella kaikkia aineita enemmän. Psykologiasta kävin vain peruskurssit, siihen haluan ehkä syventyä lisää omalla ajallani. Ruotsi oli vähän tylsää, sitä en edes kirjoittanut.

Mikkola kertoo oppineensa lukemaan jo kolmevuotiaana.

– Minulle on luettu paljon kotona ja olen tykännyt itse lukea. Luen myös pikkusisaruksilleni.

– Oppimiseen kuuluu myös vapaa-ajasta nauttiminen. Mielestäni osasin sen hyvin jo lukiossa. Elämässä on paljon muutakin kuin koulu, kun perushyvinvointi on kunnossa, jaksaa olla kiinnostunut myös uusista asioista.

Mikkola kirjoitti tänä keväänä neljä ainetta, vuosi sitten keväällä pitkän saksan ja viime syksynä biologian ja kemian. Ylioppilaskokeita hän jännitti – koronapandemian takia.

– Mietin, että hitsi, jos tulee joku pieni nuha, enkä voi osallistua. Onneksi niin ei käynyt. Järjestelyt pelasivat mielestäni hyvin kokeissa.

Pandemia vei kevään ylioppilailta perinteiset penkkarit.

– Me pidimme muutaman kaverin kanssa omatoimiset penkkarit; pukeuduimme joulupukeiksi ja heittelimme auton ikkunasta karkkeja etukäteen sovitusti peruskoulun tienoilla, jossa äitini on opettajana. Oppilaat keräsivät karkkeja riemuiten, Mikkola muistelee hymyssä suin.

Ylioppilasjuhliin Mikkola on valmistautunut etsimällä isosiskonsa lakin ja kaapista mekon, joka on ollut käytössä hänellä aiemminkin.

– Ulkoiset jutut eivät ole minulla keskiössä. On mukavaa, että juhla voidaan pitää, vaikka yleisöä kouluun ei saakaan tulla. On ihana nähdä kavereita, Mikkola sanoo.

Tulevaisuus

Tavoitteellisesti kohti lääkärin ammattia

Kesän jälkeen puhaltavat Aino Mikkolan elämässä jälleen uudet tuulet. Koti vaihtuu Helsingistä Tampereelle, jossa Mikkola aloittaa opinnot Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa.

– Olen pohtinut jo pitkään lääkärin ammattia. On todella mielenkiintoista oppia tuntemaan ihmiskeho ja mieli. Lääkärin työssä pitää ja saa kehittyä koko ajan myös itse. Kehitystä pidän tärkeänä virkeyden ylläpitäjänä elämässä muutoinkin.

Kommentoi