”Kaikki olennainen tapahtuu kohtaamisissa” – Vihdissä pitkään nuorisotyötä tehnyt Päivi Veikkolainen ja artisti Anssi Kela avaavat musiikin merkitystä nuorisotyön uudessa teoksessa

Päivi Veikkolainen jäi eläkkeelle 10 vuotta sitten nuorisotoimenjohtajan virasta. Tuoreessa teoksessa (Nuoriso-)ohjattuja säveliä avataan musiikkinuorisotyön merkitystä, jossa Veikkolainen on ollut vahva vaikuttaja. Annukka Tallberg

Annukka Tallberg

Välittävä kohtaaminen. Siinä 40 vuotta Vihdissä nuorisotyötä tehneen Päivi Veikkolaisen ydinajatus siitä, miten nuoria voi tukea heidän omassa arjessaan.

– Musiikki ja ylipäätään kaikki taide ja kulttuuri ovat hyviä väyliä kohdata nuori, löytää hänen vahvuuksiaan, tukea ja mahdollistaa nuorta toteuttamaan niitä, Veikkolainen sanoo.

– Nuorison taidetapahtuma -järjestelmä oli loistava ja vahva toimintamuoto 1970–2000-luvuilla, nyt 10 vuotta eläkkeellä ollut Veikkolainen sanoo.

Nuorisotyön tallentaja Nuoperin uudessa (Nuoriso-)ohjattuja säveliä -teoksessa pureudutaan musiikin merkitykseen nuorisotyössä. Teoksessa eri puolella Suomea työskentelevät tai työskennelleet nuoriso-ohjaajat kertovat nuorisotyön ja musiikin tiiviistä liitosta.

Kirjassa on lähes kolmenkymmenen paikkakunnan musiikkinuorisotyöntekijöiden ja artistien kertomuksia.

Vihdin kirkonkylässä varttunut artisti Anssi Kela antaa teoksessa kiitosta Vihdin kunnalle ja nuorisotyölle.

– Ratkaisevissa alkuvaiheissa matkalla on ollut nuorisotyöntekijöitä ja instansseja, jotka ovat uskoneet tekemisiini, kannustaneet ja antaneet mahdollisuuden. Olen tästä ikuisesti kiitollinen, Kela kirjoittaa.

– Tapasin Anssin ensimmäisen kerran, kun hän oli alle 18-vuotias. Hän osallistui nuorisotoimen tukemiin bändijuttuihin ja suoritti nuorisotoimistossa siviilipalvelustaan, Veikkolainen kertoo.

– Se, miten nuorisotyö yhdessä muiden toimijoiden kanssa on pystynyt tukemaan aikanaan nuorta Anssia kuten kymmeniä muita Vihdistä musiikkialalle ponnistaneita muusikoita, kuten nyt vaikka Antti Raiskia, Petri Munckia ja Esa Nummelaa ja musiikkipedagogi Julius Melonia, on merkityksellistä, Veikkolainen jatkaa.

– Vikke, vuonna 1980 perustettu Vihdin kevyenmusiikinyhdistys on ollut kaikkien bändiemme tärkein tukija ja edunvalvoja, Veikkolainen sanoo.

Kela kiittää vuolaasti kirjassa myös Veikkolaisen mainitsemia muita vihtiläisiä toimijoita.

– Ei kukaan vaella tällaisia matkoja yksin, apua tarvitaan. Muutto Vihtiin, uudet soittokaverit, Vihdin seurakunta, Lertsu ( Arto Uotila), Vikke ry, Nuorison taidetapahtuma ja Päivi Veikkolainen; jos tuosta poistaisi yhdenkin lenkin, niin voi olla, ettei mitään olisi tapahtunut, Kela sanoo.

– Myöhemmin ketjuun on tullut toki paljon lisää lenkkejä, mutta kaikki roikkuu tuon alkupään varassa.

Päivi Veikkolainen kertoo olleensa Anssi Kelan kiitoksista yllättynyt ja liikuttunut.

– Kaikki olennainen tapahtuu kohtaamisissa nuorten kanssa. Heidän kanssaan tekeminen antaa mahdollisuuden löytää nuorista vahvuuksia, joihin tarttumalla he saavat otteen jostain itselleen merkityksellisestä asiasta.

Veikkolainen nimeää työvuosiltaan erään nyt jo hiukan koomisenakin näyttäytyvän muiston.

– Olen tiukasti puhutellut Hurriganesia, kun he esiintyivät Vihdissä nuorisodiscossa 1970-luvulla. Iänikuinen riita bändijutuissa koski aina desibelejä ja juomatapoja.

Veikkolainen esittää yhden toiveen.

– Olisi suotavaa, että jokaisella nuorella olisi yksi kulttuuriharrastus, yksi liikuntaharrastus ja yksi ystävä. Se miten nuorisopalvelut, liikunta ja koulu voivat tätä tukea, on taatusti pohtimisen ja kehittämisen arvoinen asia, Päivi Veikkolainen sanoo.

Kommentoi