”Vartti on vähän liian lyhyt” – Vihtiläiset hoivakodit: Omaiset noudattavat tapaamisohjeita melko hyvin

- Perhekunta käy tapaamassa minua, kertoo Kaarikeskuksen asukas Arno Forsius. Kuvassa myös Kaarikeskuksessa sairaanhoitajana työskentelevä Satu Vesikari (vasemmalla) ja kuntohoitaja Nina Sievinen. Annukka Tallberg

Annukka Tallberg

Omaiset ja asukkaat suhtautuvat Vihdissä hoivakotien tapaamisrajoituksiin pääosin ymmärtäväisesti.

Nummelassa Kaarikeskuksessa asuva Arno Forsius kokee suosituksen 15 minuutin vierailusta ”vähän liian lyhyeksi”.

– Hyvää kuitenkin on, että omaisia pystyy tapaamaan, vaikka korona on tehnyt siitä vaikeaa, Forsius sanoo.

Omaiset saattavat vierailla Forsiuksen luona parhaimpana viikkona lähes joka arkipäivä. Lauttasaaressa asuva tytär Sara Mononen kertoo käyvänsä tapaamassa isäänsä usein kahdesti viikossa.

– Isä myös soittelee meille lapsille lähes päivittäin, uskon, että tapaamiset ovat olleet hänelle riittäviä, vaikka toki yksittäinen tapaamisaika on nyt hyvin lyhyt, Mononen sanoo.

– Siskoni asuu Nummelassa ja hän vierailee myös isän luona pari kertaa viikossa. Veljeni, joka asuu Helsingissä, käy hänkin tapaamassa isää noin kerran kolmessa viikossa.

Kaarikeskuksessa sairaanhoitajana työskentelevä Satu Vesikari kertoo omaisten noudattaneen ohjeita hyvin.

– Vierailulle on tultu vain terveenä ja oireettomana. Läheiset ovat huolehtineet käsihygieniasta hyvin ja käyttäneet tapaamisissa kirurgista suunenäsuojusta.

Kuntohoitaja Nina Sievinen käy niiden asukkaiden kotona, jotka ovat tehostetun palveluasumisen piirissä – turvallisuus huomioiden.

– Kaarikeskuksen kuntosali on suljettu, ja tapaan asukkaita heidän kotonaan.

Kaarikeskuksen toimitusjohtaja Riitta Rahko kertoo palvelutaloissa toimittavan niin, että omaiset varaavat vierailuajan etukäteen erilliseen tapaamishuoneeseen. Omainen ja asukas istuvat pöydän ääreen, joka on jaettu pleksillä.

– Ohjeistukset tapaamispaikoista ja -ajoista eivät koske kriittisesti sairaana ja saattohoidossa olevia asukkaita, kunhan muita vierailuohjeistuksia noudatetaan, Rahko kertoo.

Myös Vihdin kirkonkylässä sijaitsevan palvelutalo Hopearinteen toiminnanjohtaja Sabah Hawas kertoo omaisten suhtautuneen rajoituksiin pääosin ymmärtäväisesti ja säntillisesti.

– Läheiset soittavat osastolle ennen saapumistaan ja noudattavat annettuja ohjeita hyvin. Käyn toisinaan tarkastamassa, että maskeja pidetään myös huoneissa päällä ja hyvältä on näyttänyt.

Palvelutalo Hopearinteessä on kolme osastoa, joissa tällä hetkellä on yhteensä 61 asukasta. Omaisten vierailuaikaa ei vahdita.

– Osa asukkaista on dementoituneita. Ei olisi inhimillistä rajata tapaamisaikaa, sillä muistisairaiden kanssa toimiminen niin, että he kokevat olonsa turvalliseksi, vaatii aikaa, Hawas sanoo.

Esperi Hoivakoti Vihdin Valkaman yksikönpäällikkö Mirka Hartikainen on samoilla linjoilla Hawaksen ja Vesikarin kanssa: annettuja ohjeita noudatetaan hyvin.

– Suurin osa asukkaista kokee, että omaisiin saa yhteyden ihan hyvin. Tapaamisiin saa tulla yksi henkilö kerrallaan ja tästä on pidetty kiinni. Ruokailuun mennään porrastetusti.

Uudenmaan seniorikotien toiminnanjohtaja Lauri Romppanen kertoo puolestaan rajoitusten aiheuttaneen asukkaissa hämmennystä.

– Kun on kyse muistisairaista ihmisistä, jotka eivät ole välttämättä enää kiinni päivän uutisissa, toimintatavat voivat ihmetyttää heitä.

Romppanen kertoo omaisten toisinaan laiminlyöneen ohjeita.

– Paikalle saatetaan tulla ilman maskia eikä käsiä pestä. Meillä on työnantajana velvollisuus pitää kiinni turvallisuusohjeista, joiden tarkoitus on taata kaikkien asukkaiden turvallisuus.

Arno Forsiuksella riittää vierailijoita

Kaarikeskuksessa Nummelassa asuvalla Arno Forsiuksella on viisi lasta, joista kaksi asuu ulkomailla. Suomessa asuvat lapset pitävät tiiviisti yhteyttä isäänsä.

– Kesällä tapasimme isää ulkona ja porukkaa kyllä suvussamme riittää: Arnolla on yhteensä 10 lastenlasta ja kahdeksan lastenlastenlasta, joista nuorin on viisikuinen vauva, Lauttasaaressa asuva tytär Sara Mononen kertoo.

Monosen lisäksi Forsiusta käy tapaamassa Monosen sisko ja veli.

– Käymme siskon kanssa molemmat usein pari kertaa viikossa. Nyt kun isä on saanut rokotteen, sairastuminen koronaan ei niin paljon enää huoleta.

Kommentoi