”Mielisairaalastakin on paluu takaisin” – Arto Kujanpää kirjoitti Halkoniemi-romaanin tuodakseen toivoa

- Jokainen kokee asiat omalla tavallaan, Arto Kujanpää muistuttaa. Hän toivoo, että ihmiset eivät olisi niin herkkiä tuomitsemaan toisiaan. Maija-Liisa Nyman

Maija-Liisa Nyman

”Katsoin ulos ikkunasta kesän sadetta, kun heti tajusin joutuneeni paikkaan, josta ei ole mahdollista yksin lähteä, vaikka haluaisi.”

Näin kirjoittaa Arto Kujanpää kirjassaan Halkoniemi, joka on hänen mukaansa faktan ja fiktion sekoitusta. Kujanpää kuvailee romaaniaan yhden sortin veijaritarinaksi, jonka tarkoitus on osoittaa elämän ainutkertaisuus. Koskaan ei voi tietää, mihin elämä vie. Kirjassa uidaan syvissäkin vesissä – mutta ei suinkaan koko ajan.

Halkoniemi-kirjansa Arto Kujanpää pohjaa omiin kokemuksiinsa.

Joitakin vuosia sitten Arto Kujanpää vaihtoi työpaikkaa. Ensin tuli stressi. Sitten menivät yöunet. Seuraavaksi tuli diagnoosi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.

Kujanpää toteaa, ettei kukaan pärjää viikosta toiseen kahden tunnin yöunilla. Pää menee sekaisin.

– Menetin täysin elämänhallinnan. Minusta tuntui siltä, että elämälläni ei ole mitään merkitystä. En ollut millään tavalla tasapainossa. Synkkiä ajatuksia pyöri mielessä.

Kujanpää joutui Paloniemen psykiatriseen sairaalaan, jossa hän viipyi noin vuoden. Onnekseen Kujanpään polulle sattui hyviä hoitajia ja lopulta Husin Psykiatriakeskuksessa Töölössä elämä alkoi palautua raiteilleen.

– Siellä elämään palasivat värit, kun rupesin saamaan nukuttua. Kaikki ei ollut enää mustavalkoista harmautta, Kujanpää sanoo ja jatkaa: – Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastan vieläkin. Siihen kuuluu sellaisia päiviä, ettei oikein jaksa tehdä mitään. Se on vain kestettävä. Nyt saan kuitenkin nukuttua.

– Mielisairaalasta päästyäni lähdin kirjoittajakursseille, Arto Kujanpää kertoo. Hän oli Oriveden Opistolla hämeenlinnalaisen kirjailija Taija Tuomisen opissa.

– Opistolle mennessäni olin omasta mielestäni jo valmis kirjailija. Ensimmäisen tunnin aikana selvisi, etten tiedä kirjoittamisesta mitään, Kujanpää naurahtaa.

Kirjoittamista Kujanpää on harrastanut aina. Ensimmäisen kirjoittajakurssin jälkeen hän innostui myös kirjoittamisen opiskelemisesta ja on sittemmin käynyt kursseilla esimerkiksi Tampereen lähellä ja Helsingissä.

– Kirjailijana ei tule koskaan valmiiksi. Aina on varaa parantaa kirjailijana ja ihmisenä, Arto Kujanpää sanoo.

– Nyt korona-aika on tehnyt sen, että en ole päässyt kursseille, mies harmittelee mutta kertoo silti kirjoittaneensa. Hänellä on seuraavaa, lehtityöstä kertovaa kirjaa kirjoitettuna jo pitkälle. Lisäksi Kujanpää kirjoittaa runoja.

Hän pitää kirjoittamisessa hienona sitä, että siten pystyy kuvaamaan omaa sielunmaisemaansa ja antamaan lukijoille uudenlaisia näkökulmia.

– Teksti voi pistää lukijan ajattelemaan.

Halkoniemeä Kujanpää kirjoitti neljä vuotta. Erityisesti hän haluaa prosessista kiittää Taija Tuomista.

– Hänen osuutensa on valtava. Ilman häntä ei olisi tullut Halkoniemi-kirjaa. Hän jaksoi kannustaa silloinkin, kun en itse uskonut, että saan kirjan valmiiksi.

Halkoniemen Kujanpää halusi kirjoittaa tuodakseen toivoa niille, jotka kamppailevat samanlaisten asioiden kanssa kuin hän itse aikanaan.

– Minulla on aina ollut paljon kavereita, mutta mielisairaalaan jälkeen ei enää ollutkaan. Olin kuin spitaalinen. Se oli raskasta koettavaa.

Halkoniemessä Kujanpää tarjoaa ajattelemisen aihetta, lohtua ja etenkin kannustusta.

– Mielisairaalastakin on paluu takaisin. Mutta se ei ole helppo tie, sen eteen on tehtävä töitä. On ryhdyttävä kasaamaan itseään, on laitettava itsensä peliin ja uskallettava puhua lääkäreille suoraan.

Arto Kujanpää

Arto Kujanpää on syntynyt vuonna 1962 Otanmäessä Vuolijoella, joka on nykyään osa Kajaania.

18-vuotiaana Kujanpää muutti etelään töiden perässä. Nummelassa hän on asunut vuodesta 1983 lähtien.

Työskennellyt mm. painokoneasentajana, lehtimyyjänä, levyseppänä, koneasentaja ja hitsaajana.

Naimisissa, kaksi aikuista lasta.

Julkaisi Halkoniemi-kirjan vuoden 2020 lopulla Books on Demand -palvelun kautta.

Kommentoi