Tuumittua: Mitä sinä harrastat?

Maija-Liisa Nyman

Tiedättehän ystäväkirjat? Siis ne, joita lapsena annettiin vuoron perään kavereille täytettäviksi (nykyään niistä on kyllä aikuistenkin versioita). Ne, joissa esitetään jos jonkinlaisia kysymyksiä.

Ystäväkirjoissa saatetaan kysellä horoskooppimerkkejä, lempiväriä, haaveammattia tai suurimpia pelkoja. Sitten voi olla valintatehtäviä: ottaisiko mieluummin hampurilaisen vai pitsan ja kirjan vai elokuvan ja kissan vai koiran. Hyvin todennäköisesti ystäväkirjassa (niin aikuisten kuin lastenkin versiossa) kysytään, mitkä ovat vastaajan harrastukset.

Lukeminen ja metsäily. Pokémon Gon pelaaminen ja leipominen. Näin minä vastaisin nyt. Siis jos olisin aivan rehellinen.

Lapsena olen vastannut samaan kysymykseen partion ja SPR:n ja naisvoimistelun ja ties mitä muuta. Sittemmin olen harrastanut liikuntaa kuntosalista zumbaan ja joogaan ja tennikseen sekä vauvauinnista perheliikuntaan. Olen jossain välissä opiskellut viittomakieltä ja espanjaa. Olen käynyt lukupiirissä ja runokurssilla.

Mutta nyt! Onko näistä nykyisistä puuhailuistani mikään ihan totinen harrastus? Sellainen josta voisi leuka pystyssä ja rinta rottingilla sanoa, että tätä minä harrastan.

Pitääkö harrastuksen olla sellainen, johon nimenomaisesti mennään tiettyyn paikkaan tiettynä kellonlyömänä?

Entä pitääkö harrastuksen olla sellainen, joka tuo elämään jotakin hyödyllistä, kehittää tai sivistää? Tai sellainen, jossa on lähtökohtaisesti lahjakas?

Minä nimittäin olen aika huono näissä omissa harrastuksissani. Luen kyllä paljon – mutta olen hidas lukija (vauhtia kompensoin käyttämällä paljon aikaa) ja aika valikoimaton myös.

Vähän sama homma leipomisen kanssa. Leivon ihan vain siksi, että saan käsille tekemistä, päätä tyhjäksi ja bonuksena ehkä, ihan vain ehkä, hyvää syötävää. En piperrä enkä panosta, kunhan nyt vaivaan taikinaa.

Riittääkö siis harrastukseksi, että tykkää tehdä jotakin asiaa ja tekee sitä säännöllisesti?

Tykkäisin kyllä monista muistakin asioista, ja ehkä kymmenen vuoden päästä vastaan taas harrastuskysymykseen ihan toisella tapaa.

Se hyvä puoli harrastuksissa on: niitä voi aina löytää uusia ja vanhojen pariin voi palata, kun kalenteriin tulee sopiva kolo ja mieleen sopiva innostus.

Kommentoi