Käytöstavat välillä hukassa työpaikoilla – moniko näistä hyvän työkaverin tuntomerkeistä sopii sinuun?

Teija Varis

Hyvä työkaveri huolehtii omasta työstään, mutta kantaa vastuuta myös yhteisistä asioista. Hän ei huolehdi pelkästään työtehtävistä, vaan myös ilmapiiristä. Näin summaa Työterveyslaitoksen johtava konsultti, sosiaalipsykologi Susanna Kalavainen

– Se tarkoittaa, että jos on huono päivä, ei anna sen näkyä liiaksi ja murjota, vaan pyrkii myönteisyyteen.

Yltiöpositiivinen ei tarvitse olla, saati hymyillä koko ajan. Tärkeintä on perusasennoituminen ja luottamus siihen, että työpaikalla tehdään fiksuja, järkeviä ja merkityksellisiä asioita.

– On kuluttavaa, jos työkaveri tuo koko ajan esiin, että eihän tässä ole mitään järkeä ja tämä on ihan hullun hommaa.

Erikoispsykologi, psykoterapeutti ja työnohjaaja Nina Pyykkönen on samoilla linjoilla.

– Hyvä työkaveri tiedostaa, että jokaisella on vastuu työyhteisön hyvinvoinnista ja ilmapiiristä. Hän ponnistelee ymmärtääkseen toisten näkökulman silloinkin, kun se on ristiriidassa oman kanssa. Hän on myötätuntoinen, mutta kykenee asettamaan rajat tarpeen vaatiessa, Pyykkönen luettelee.

Kaikki tämä edellyttää, että työyhteisössä vaalitaan peruskäytöstapoja. Tervehditään ja noudatetaan yhteisiä sopimuksia, joita on työntekemisen tavoista tehty. Hyvä työkaveri ei ajattele, että hyvä kun on sopimuksia, mutta ne eivät koske minua.

Koska työpaikalla vietetään paljon aikaa, kaikki ei aina suju kuin tanssi. Kalavaisen mukaan välejä hiertävät työhön liittyvät asiat.

– Jos on esimerkiksi epäselvyyksiä siinä, kenen pitäisi tehdä ja mitä, kuka on vastuussa, mitä tavoitellaan ja mikä on tärkeysjärjestys. Myös kiire ja tiedon puute kiristävät välejä. Jos ei tiedetä mitä toiset tekevät, voi syntyä harhaluulo, että minä teen paljon enemmän töitä kuin muut. Se voi lähteä syömään työniloa ja hiertämään välejä.

Myös ongelmat johtamisessa aiheuttavat kitkaa.

– Jos johtaminen, esimerkiksi lähiesimiesjohtaminen ei toimi riittävän hyvin, käy helposti niin, että joku muu alkaa ottaa johtajan roolia ja valvomaan muita ihan tarpeettomasti. Se voi saada monenlaista aikaan.

Pyykkösen mukaan työyhteisön dynamiikkakin vaikuttaa:

– Mikäli työyhteisössä on puutteellinen johtajuus, työntekijän perustehtävä on epäselvä tai epärealistinen tai tunteita ei saa vapaasti ilmaista, siirtyvät nämä ongelmat hyvin tavallisesti ihmisten välisiksi. Ongelmat tuntuvat ihmissuhdeongelmilta yksittäisten työntekijöiden välillä, vaikka on kyse työyhteisön pyrkimyksistä selviytyä sietämättömästä tilanteesta.

Pyykkönen kertoo ikävän yleisestä ja tuhoisasta ilmiöstä, niin sanotusta ”syntipukkitilanteesta”, joka naamioituu usein ihmissuhdeongelmaksi.

– Mikäli työyhteisössä on paljon vaikeita tunteita ja niitä ei voida turvallisesti suoraan ilmaista, etsii ryhmä tiedostamattaan keskuudestaan jäsenen, joka laitetaan kantamaan kaikkea hankalaa ja ahdistavaa muiden puolesta.

Usein tämä henkilö sopii ominaisuuksiensa puolesta tehtävään.

– Hän on ehkä tunteiltaan nopeasti kuumeneva, suorapuheinen ”totuuden torvi”. Muut voivat sitten pyöritellä silmiään ja puhua kuinka ”hankala tyyppi” tuo on, ja kuinka kaikki olisi hyvin, jos siitä päästäisiin eroon. Valitettavasti hankalan tyypin häipyessä ”paikka vapautuu” ja ryhmä etsii keskuudestaan uuden jäsenen tähän rooliin, Pyykkönen toteaa.

Koska työpaikalla vietetään paljon aikaa, voi työkaveruus syventyä ystävyydeksi. Silloin tärkeintä on tunnistaa eri tilanteet ja roolit.

– Pitää omata tilannetajua sen suhteen, ollaanko nyt kollegoina vai ystävinä. Työpaikalla päällä on hyvässä mielessä työrooli ja ammatillisuus. Täytyy tunnistaa ja tiedostaa, että vapaa-ajalla ja työpaikalla voi käyttäytyä eri tavalla, Kalavainen sanoo.

Pyykkösen mukaan on tärkeä olla tietoinen kuormituksesta, jonka työkaveruuden ja ystävyyden yhdistelmä mahdollisesti tuo.

– Miten kokisin tilanteen, jos ystäväni saisi palkankorotuksen ja minä en? Entä jos meille tulee työtehtävistä merkittävää erimielisyyttä, olemmeko työn ulkopuolella silti ystäviä, hän kysyy.

Kiistaton totuus on kuitenkin se, että hyvät ja lämpimät suhteet työtovereihin lisäävät työhyvinvointia. Mutta se, kuinka läheisen tai kaukaisen suhteen työkaveriin haluaa luoda, on jokaisen oma päätös ja valinta.

– On kunnioitettava erilaisia tapoja ja sitä, että tämä on jokaisen oma valinta. Ystävyys on asia, jota ei voi määrätä. Kun on itse avoin ja kiinnostunut ihmisten asioista, niin näkee, miten pitkälle se johtaa, Kalavainen summaa.

Toimi näin

Kehu ja kiitä työkaveria, kun on aihetta.

Anna ja pyydä palautetta. Ihmiset yleensä haluavat enemmän palautetta kuin saavat.

Jos huomaat ongelman, valituksen sijaan etsi ratkaisuja ja mahdollisuuksia.

Puhu työasioista rakentavasti. Ystävällisesti voi puhua, vaikka joku ei olisi tehnyt tehtäviään.

Kuuntele työkaveria, ole aidosti kiinnostunut ja auta työkavereita silloin, kun mahdollista.

Kun tulee uusia työkavereita, helpota heidän työporukkaan pääsyään.

Huolehdi, että työpaikan ilmapiiri on hyvä ja rakentava. Kahvihuoneeseen meneminen ei saisi olla pelottavaa.

Ole sellainen työkaveri, jonka itse toivoisit saavasi.

Muista, että et voi ulkoisen käyttäytymisen perusteella tietää, mitä työkaverin mielessä on! Mieti aina 3–5 mahdollista syytä työkaverin käytökselle ennen tulkinnan tekoa ja mitään toimenpiteitä.

Muista, että et voi olettaa toisten ymmärtävän sinua jos et ota asioita puheeksi suoraan. Älä vihjaile, lähettele epämääräisiä sähköposteja tai puhu selän takana – vaan suoraan.

Muista, että tunteet ovat kaikki hyviä ja tarpeellisia, eikä niissä ole mitään vaarallista. Kerro omista tunteistasi, rohkaise muita tekemään samoin ja ole valmis ottamaan vastaan toisten vaikeatkin tunteet. Kuuntele, älä tarjoa ratkaisuja!

Jos työyhteisön tilanne on tulehtunut tai vuorovaikutus on jumissa, ehdota työnohjauksen hyödyntämistä.

Aiheeseen liittyvää

  1. V-käyrä koholla duunissa? Näin teet työstäsi mielekkäämpää 8.10.2017 20:40

Kommentoi