Elämysten ja suurten tunteiden ilta – Huuhkajien voitolla on juuret myös Vihdissä

Suomi ja Liechtenstein ryhmittyneinä ottelun alkuseremonioihin. Jouni Koskivirta

toimitus

Suomen miesten A-maajoukkue Huuhkajat teki perjantai-iltana suomalaista jalkapallohistoriaa loppuunmyydyllä Töölön jalkapallostadionilla, kun se voitti EM-karsintasarjan toiseksi viimeisessä ottelussaan Liechtensteinin 3-0.

Samalla toteutui lopultakin vuosikymmenien unelma: Suomi pelaa ensi kesänä EM-lopputurnauksessa, joka järjestetään 12.6.-12.7. kahdessatoista Euroopan maassa. Finaali pelataan Lontoon Wembleyllä.

Perjantai oli suurten tunteiden päivä monille faneille paikan päällä kuin myös lukuisilla paikkakunnilla eri puolilla Suomea pystytetyillä katselupaikoilla isojen screenien äärellä sekä ravintoloissa että kotikatsomoissa.

Tunnelma stadionilla kylmässä ja pimeässä marraskuun illassa oli uskomattoman lämmin, ajoittain suorastaan eufoorisen riehakas.

Voidaan hyvällä syyllä miettiä sitä, mikä on muuttunut ja mikä on johtanut siihen, että tämä maajoukkue onnistui siinä, mikä aikaisemmilta miesten A-maajoukkueilta jäi haaveiksi, kun MM- ja EM-kisakarsintoja on vuosikymmenien mittaan pelattu yhteenlaskettuna jo yli kolmekymmentä.

Edes 1990-luvulla Sami Hyypiän ja Jari Litmasen ”kultaisten vuosien aikaan” ei kisapaikkaan ylletty. Eikä siinä onnistuttu myöhemminkään 2000- ja 2010-luvuilla suomalaisten ja ulkomaalaisten päävalmentajien alaisuudessa.

Kun Markku Kanerva aloitti päävalmentajana kolmisen vuotta sitten, kaikki eivät uskoneet hänen mahdollisuuksiinsa.

Muutamassa vuodessa Rive on kuitenkin onnistunut tuomaan pelitavan, joka sopii Huuhkajille ja korostaa ”yhteen hiileen puhaltamisen henkeä”.

Isolle osalle suomalaisia Huuhkajissa on paljon vielä tuntemattomia pelaajia, jotka ahertavat ulkomailla.

Mutta samalla maajoukkue on täynnä taitavia yksilöitä, verrattomia tyyppejä ja hengenluojia; heistä tässä esimerkkeinä vaikkapa maalivahti Lucas Hradecky, kapteeni Tim Sparv ja maalitykki Teemu Pukki

On myös eteviä pelinrakentajia kuten Glen Kamara ja Robin Lod sekä hyviä puolustuksen lukkoja kuten Paulus Arajuuri

Monet vihtiläiset muistavat, että vuonna 1988 syntynyt Paulus on itse asiassa Nummelan Palloseuran kasvatteja, joka juniorivuosinaan pelasi Vihdissä ja siirtyi sitten Espooseen.

Torstaisessa Hesarissa muisteltiin aikaa, jolloin Arajuuri 17-vuotiaana pelasi FC Espoon joukkueessa vuonna 2005 Leppävaaran urheilupuistossa harjoitusottelun miesten A-maajoukkuetta vastaan.

Heikki Miettisen silloin aikoinaan lehteen kirjoittama juttu oli otsikoitu hauskasti ”Lukiopoika yritti pysäyttää maajoukkueen”.

Arajuuren kehitys on sen jälkeen ollut nopeaa ja tie vei pian ulkomaille ja samalla aukesivat portit myös maajoukkueeseen, jonka kantavia voimia hän nykyisin on. Tällä hetkellä Arajuuri pelaa työkseen kyproslaisen Pafos FC.n joukkueessa.

TV-lähetyksen kommentaattorina toiminut Pasi Rautiainen totesi Arajuuresta: ”Iso kundi Nummelan metsistä, nauraa ja laulaa...”

Jouni Koskivirta

Kommentoi