Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Tuumittua Kun moottoritie on kuuma

Verkkosivuillamme kerrotaan iäkkään autoilijan törttöilleen alkuviikosta kaupan parkkipaikalla Helsingin Oulunkylässä.

Hän oli erehtynyt uloskäynnistä ja ajanut jalkakäytävää törmäten kahteen autoon. Kulku estyi ja kuski yritti sudittaa autoa vasten. Ikäkuski ei osannut sanoa, kuinka oli päätynyt paikkaan.

Helsingin liikennevalvontatoiminnon johtaja, ylikomisario Dennis Pasterstein muistuttaa twiitissään, että lähiomaisten kannattaa seurata ikääntyneen sukulaisen ajoterveyttä.

Pelkäsin sekä äidin että muiden tienkulkijoiden hengen puolesta.

Kannattaa tosiaan seurata. Helpommin sanottu, kuin tehty. Olen käynyt asiasta vuosien taiston, joka päättyi kutakuinkin onnellisesti; peltiä meni ruttuun ja mieliä pahoittui, mutta muilta henkilövahingoilta säästyttiin.

Etelä-Pohjanmaalla taksilla kulkevat vain juopot. Ainakin, jos asiaa kysyy vanhemmalta sukupolvelta. Siksi selitykseni siitä, että auton myyntihinnalla äitini voisi loppuelämänsä ajella mielin määrin taksilla, ontui. Toisekseen äitini sanoi, että luopumalla autostaan hän menettäisi itsemääräämisoikeutensa. Olkoonkin, että hän oli sitä jo varsin pitkälle menettänyt taudille nimeltä dementia.

Äitini oli ajanut autoa ikänsä. Moottoritien kutsu oli kuuma. Hän ajeli laulellen ja nauttien. Iän karttuessa lipsahduksia alkoi tulla. Törmäys kaupan seinään, kun ei ollutkaan pakki päällä. Tarina vihaisesti raivonneesta autoilijasta, joka väitti äitini tulleen sivutieltä hänen eteensä niin, että raivoaja oli joutunut ajamaan penkkaan kolarin välttääkseen.

Puhuin rumasti ja kauniisti. Vetosin järkeen ja tunteeseen. Kerroin pelkääväni sekä äidin että muiden tienkulkijoiden hengen puolesta.

Ajokortin uusiminen kävi alkuun näppärästi. Sosiaalisesti erittäin taitava äitini vei lääkäriä 6–0. Seuraavalla kerralla sisarusteni kanssa laskimme sen varaan, ettei äiti huomaa uusia korttia. Eikö mitä, viimeisenä mahdollisena päivänä hän kaarsi poliisilaitoksen pihaan. Tuntui, että kaikki voimat olivat hänen puolellaan. Äiti määrättiin ajokokeeseen, jonka hän läpäisi kolmannella yrityksellä sovittuaan kokeen vastaanottajan kassa, että ajellaan vain tutuilla lähiteillä, mikä äidin tapauksessa tarkoitti pieniä kinttupolkuja vailla muuta liikennettä.

Lopulta suora toiminta auttoi. Sisareni meni miehensä kanssa äidin luo. – Pue päälles, nyt mennään autokauppaan. Kaupat oli sovittu etukäteen ja myyjä oli valmiina. Äiti toipui hämmästyksestä vasta kotona ja alkoi selailla lehtien autoilmoituksia. Mutta koska vain juopot kulkevat taksilla, hän ei uutta autoa koskaan päässyt ostamaan. Vasta pitkälle edennyt altzheimerintauti vierotti äidin autoiluikävästä ja moottoritien kuuma kutsu laimeni.