Viikon sana: | Odottaminen on usein meille ihmisille vaikeaa

Katselen pihani varjoisalla reunalla sinnikkäästi jököttävää lumikasaa. Samalla, kun istutan orvokeita kuistin kulman ruukkuun, luon lumikasaan murhaavia katseita: ”Sula jo, ja vähän äkkiä!”

Viime viikkoina kasan sulamistahti on ollut tuskaisen hidas. Lumen pinta kyllä vajoaa pikkuhiljaa, mutta aivan liian hitaasti puutarhanlaittosuunnitelmiini nähden. Olen koittanut vähän lapiolla autella kevättä ja heitellyt lumen pintakerrosta aurinkoisemmille paikoille, mutta kova ja jäinen pohjakerros on ja pysyy sinnikkäästi paikoillaan. Ja mokomat yöpakkaset kovettavat sen aina uudelleen.

Olisi ihanaa, että kevät jo alkaisi kunnolla ja lämpö tulisi hellimään kukkapenkeistäni kurkistavia pikkuruisia kasvien alkuja. Myös minä, ihminen, tarvitsisin kevään lämpöä! Mennyt talvi on ollut meille kaikille kova. Huolet terveydestä ja maailman tilanteesta ovat painaneet. Se ei ole ollut kevyttä kestettävää. Toisiko kevään lämpö meille uutta voimaa?

Usein odottaminen on meille ihmisille vaikeaa. Olisi mielestämme hyvä, että asiat sujuisivat omien suunnitelmiemme mukaan. Jopa kevätauringon tahtia ja valkovuokkojen kukkimisaikaa olisi kiva määräillä. Mutta eihän se niin mene! Elämässä joutuu useimmiten odottamaan. Joku odottaa oikeaa opiskelupaikkaa, toinen työtä. Joku odottaa vuosia tulevansa vanhemmaksi, toinen paranemistaan sairaudesta. Usein odottamisen aikana mieltä kalvaa epävarmuus, joka tekee olon tukalaksi.

Taivaan Isä on luvannut, että hänellä on suunnitelma meitä jokaista varten. Erilaisiin elämäntilanteisiin, ongelmien ratkeamisiin, jopa kevätauringon ja lämmön määrään. Jumalan suunnitelmassa aikataulu voi olla kuitenkin erilainen kuin omassa mielessämme. Minusta kristinuskon yksi lohdullisin sanoma onkin se, että vaikka inhimillisesti ja hyvin ymmärrettävästi meitä huolettavat erilaiset elämän asiat, pohjimmiltaan voi kuitenkin aina luottaa Jumalan suunnitelmiin ja hyvään johdatukseen. Siihen luottaminen ei ole aina helppoa, mutta se tuo kuitenkin pohjan ja turvan elämälle. Turvallinen olo luo mieleen levollisuutta.

Orvokkini kukkivat iloisissa väreissä piittaamatta olleenkaan viereisestä lumikasasta. Koivuissa näkyy sarastavaa vihreyttä. Kyllä se kevään lämpö sieltä vielä tulee – odotetaan yhdessä kevään räjähdystä!

Kirjoittaja on varhaiskasvatuksen ohjaaja

Etusivulla nyt

Luetuimmat