Tuumittua Retkeilyä uusissa maisemissa

Kaadoin termospulloon kuumaa vettä ja nappasin mukaan tee- ja kaakaopussit. Pakkasin istuinalustat, pari eväskeksiä, kurkkutikkuja.

Viskasin repun autoon ja palasin sisälle huhuilemaan retkikaveriani.

Kävin pari viikkoa sitten töiden puolesta Karkkilan Koskireitillä – uusi paikka minulle, mutta tykästyin. Arvelin myös heti, että lapseni tykkäisi reitistä yhtä paljon kuin minäkin. Niinpä suunnittelimme sunnuntairetken Karkkilaan. Lapsi oli ilahtunut kahdenkeskisestä ohjelmasta. Oli ilahtunut – kunnes tuli h-hetki ja olisi pitänyt kömpiä autoon.

Löysin hänet pelaamasta kännykällään oman huoneensa nurkasta. Hän ei halunnutkaan lähteä. Liian pitkä matka. Ei jaksa istua autossa. Ei tahdo kävellä. Paikka on ihan tyhmä, kun ei siitä tiedäkään mitään eikä ole koskaan siellä käynyt. Nuuksioon voisi lähteä, tai Palakoskelle.

Uusi voi olla jännittävää. Ihan kenelle tahansa.

Istuin viereen juttelemaan. Sovimme, että lapsi voi ottaa puhelimen mukaan. Lupasin, että hän saa jäädä autoon istumaan ja pelaamaan, jos paikka edelleen näyttää tyhmältä, kun on sinne ensin päästy.

Ei hän tietenkään autoon jäänyt. Hän kirmasi polkua, tuijotteli koskia, heitteli kiviä, nappasi vaahdonnutta vettä käteensä. Ja kotimatkalla hän totesi, että oli hyvä kun lähdettiin.

Uusi voi olla jännittävää. Ihan kenelle tahansa. Itsekin tallaisin mielelläni turvallisia polkuja: tekisin työtä jonka hallitsen, tapaisin ystäviä jotka olen tuntenut vuosia, lukisin kirjailijoita joiden edellisistä kirjoista pidin.

Elämässä vain joutuu usein epävarmoihin tilanteisiin, pois mukavuusalueeltaan, tekemään tai luomaan jotakin uutta.

Epävarmuus ei ole kuitenkaan välttämättä huono asia. Päinvastoin. Kun kaikki ei ole kristallinkirkasta, joutuu asioita perustelemaan ainakin itselleen. Mitä olen tekemässä? Miksi olen tekemässä?

Samalla voi tulla huomanneeksi jotain tärkeää. Voi keksiä uusia asioita itsestään tai vaikka työpaikan työtavoista. Ehkä asioita kannattaakin tehdä eri tavalla kuin on aina tehty.

Lapsi kysyy kotimatkalla, voimmeko mennä Koskireitille pian uudestaan. Voimme tietysti, vastaan. Sitten ehdotankin: entä jos käytäisiinkin seuraavaksi jossain muualla? Jossain uudessa paikassa?

Kirjoittaja on yhteistoimituksen uutispäällikkö: Länsi-Uusimaa, Luoteis-Uusimaa, Vihdin Uutiset, Karkkilan Tienoo, Karkkilan Tienoon Viikko

Etusivulla nyt

Luetuimmat