Kolumni Pekka Valkeapää: Luotan huolenpitoon

Pekka Valkeapää

Tartu hetkeen – se on tuttu kehotus roomalaiselta runoilijalta, Horatiukselta.

Horatius kehotti kirjaimellisesti poimimaan ja hyödyntämään jokaisen päivän ja hetken ja elämisen mahdollisuudet niissä, koska ajanriento oli joka tapauksessa julmaa, eikä kukaan voinut tietää kohtaloaan tulevina päivinä.

Vuorisaarnassa, Jeesuksen puheiden kokoelmassa, tartutaan myöskin tähän ikiaikaiseen nyt -hetken ja tulevien päivien väliseen jännitteeseen. ”Älkää siis murehtiko: Mitä me nyt syömme? tai mitä me juomme? tai mistä me saamme vaatteet? Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. ” Oikeastaan näillä sanoilla tulemme opastetuiksi siihen, kuinka voisimme paremmin tarttua hetkeen. Sillä tavoin, että emme murehdi liiaksi nykyisiä olosuhteitamme ja pelkää tulevien päivien antia.

Ja kuitenkin murehtiminen on toisille meistä jokapäiväinen leipälaji, johon olemme kouliintuneet lapsesta pitäen. Vanhempamme saattoivat murehtia paljon ja aiheesta itsensä ja lastensa puolesta. Vanhemmista itsestään oli tullut tällaisia murehtijoita, kun he olivat joutuneet murtumaan liian suurien taakkojen alle ja me opimme heiltä tämän tummasävyisen elämän asenteen aakkoset.

Hetkeen tarttuminen, ilon, tyyneyden ja toiveikkaan tulevaisuuden näkymän puolella pysyminen, perustuu luottamukseen. Korona-aikana ja tartuntavaaran alla luottamuksen asenne synnyttää minuun ajatuksen: Jos sairastun, minusta ja kaikista kohtalontovereistani pidetään hyvää huolta.

Vielä syvemmällä luottamuksen tasolla liikun silloin, kun sanon luottavani Korkeamman käden suojelukseen ja johdatukseen elämässäni, tapahtui mitä tahansa.

Kirjoittaja on Vihdin seurakunnan kirkkoherra rovasti Pekka Valkeapää, jonka voi nähdä kirkon penkin lisäksi juoksulenkillä, luomuviljelyksillä, metsän antimista nauttimassa ja kalastamassa.

Murehtiminen on toisille meistä jokapäiväinen leipälaji.

Kommentoi