Tuumittua Tarja Omenainen: Homo puppy – pentu vai hirviö?

Uudenvuodenlupauksena päätin pistää hyvinvointini etusijalle. Toiseksi lupasin itselleni pitää lujemmin heikompien puolta. Päätin, että puutun havaitsemiini epäkohtiin rohkeammin, ujostelematta, muiden mielipiteitä pelkäämättä. Lupaukset eivät sulje toisiaan pois, mutta järjestyksen tulee olla mainitsemani. Kun on itse oman elämänsä ykkönen terveellä tavalla, jaksaa huolehtia paremmin muista ja arki luistaa letkeästi. Lupasin vuoden vaihtumisen kunniaksi ruokkia itsessäni olevaa hyvää paremmin. Jätin "pahan" ravinnotta.

Olen pohtinut paljon meidän domestikoituneiden apinoiden homo puppyjen kykyä olla hyvään pyrkiviä söpöjä pentuihmisiä, jotka samalla kykenevät äärimmäiseen, hirviömäiseen pahaan. Ristiriitaa käsitellään Rutger Bregmanin kirjassa Hyvän historia.

Kirja esittelee lukuisia tutkimuksia, joissa on muun muassa selvinnyt, että sotilaat ampuvat sodissa mieluiten ohi tai keksivät korvaavaa toimintaa, jotta aseen käytöltä vältytään. Toisen ihmisen tappaminen etenkin lähietäisyydeltä on ihmisluonnon vastaista. Armeija on sitä tehokkaampi mitä paremmin sotilaat tuntevat toisensa. He sotivat silloin toveruudesta, ystävää suojellen, uskoen tekevänsä hyvää. Kirjassa esitettyjen tutkimusten perusteella vaikuttaa, että sivistys on tuonut muassaan sodat ja virustaudit. Metsästäjä-keräilijät eivät sotineet vaan elivät rauhanomaisesti. Ehkä nykyihmisen kiinnostus luontoon tyydyttää nomadia meissä. Diginomadit ovat nykyaikaa. Elannon voi tienata teknologiaa hyväksi käyttäen elämällä nomadina.

Sosiaalisessa mediassa oli julkaisu koirista, jotka olivat hyvin laihan oloisia. Tein koirista ilmoituksen. Niillä on nyt mahdollisuus saada apua. Jos apua ei tarvita, sekin selviää. Tein ilmoituksen siinä uskossa, että teen hyvää. Moni muukin halusi auttaa koiria. Vaikka otanta oli pieni niin homo puppyn hyvää tahtova puoli nousi esiin.

Kirjoittaja on Luoteis-Uusimaan ja Vihdin Uutisten toimittaja.

Kommentoi