Kolumni Tarja Sahramaa Toivossa on hyvä elää

Ensin toivottiin, ettei korona tule Suomeen laisinkaan. Tuli kuitenkin.

Sen jälkeen on toivottu, että rajoitukset torppaisivat viruksen leviämisen. Levisi kuitenkin.

Lapset pantiin etäopiskeluun ja aikuiset etätyöskentelyyn sekä ihan alkajaisiksi ikäihmiset kotikaranteeniin. Ei auttanut sekään.

Tuntuu kuin virus olisi kaikkialla ja saastuttanut koko maapallon.

Tuli kesä 2020 ja näytti siltä, että nyt helpottaa. Ihmiset alkoivat elää kuten ennenkin, mutta kun syksy lähestyi alkoi uusi virushyökkäys.

Alettiin toivoa, että rokotteet kehitettäisiin mahdollisimman pian. Niinhän ne kehitettiinkin. Ennätysajassa.

Pitkin matkaa olen ihmetellyt, miten hoitohenkilöstö on jaksanut.

Vuoden 2021 puolella aloitettiin rokotukset. Kaksi piikkiä piti torpata viruksen. Ei niin käynytkään, vaan muuntovirus läpäisee rokotesuojan. Tarvitaan kolmas rokote. Auttaneeko sekään. Toivoa sopii, että auttaa.

Uutisissa on kerrottu, että virus on sairastuttanut niitäkin, jotka ovat jo kertaalleen koronan sairastaneet. Eli immuniteettia tai laumasuojaa ei sairastamalla saa tätä tautia vastaan. Lääkärit ovat arvelleet, että tämä virus jää pyörimään ihmisten joukkoon samoin kuin monet muutkin kulkutaudit.

Nyt jo ehdotetaan koronavirustautisille oman hoitolaitoksen ottamista käyttöön. Erilllään muusta terveydenhoidosta. Ei hassumpi ajatus.

Pitkin matkaa olen ihmetellyt, miten terveydenhoitohenkilöstö on jaksanut hoitaa sekä muut sairaat että koronapotilaat.

Lääkärit ovat arvelleet, että jokainen tulee tartunnan jossain vaiheessa saamaan. Se lienee väistämätön tilanne niin kauan kuin virus leviää tällä volyymilla. Koronavirusta on jätevesissä, tasoilla ja oven kahvoissa. Koronaan ovat sairastuneet myös eläimet, muun muassa koirat, kissat ja minkit.

En kuitenkaan lopeta toivomasta sitä, että korona jonakin päivänä väistyy tai normalisoituu vaarattomammaksi.

Kirjoittaja on vihtiläinen kirjoittamisen sekatyöläinen ja aforisti.

Etusivulla nyt

Luetuimmat