Tuumittua Marja Keski-Luopa: Piparminttu muorin pullaan

Täältä tullaan, täältä tullaan – piparminttu muorin pullaan!

Olin kansakoulun ensimmäisellä luokalla, kun lausuin nuo vuorosanat koulun joulunäytelmässä. Olin yksi tontuista, jolla varmaan oli nimikin – sitä en muista. Mutta tuon hartaasti opettelemani repliikin, joka oli ainoani, muistan ikuisesti!

Pienen kyläkoulun joulujuhla oli koko kylän juhla. Voimistelusalin lattia täyttyi penkeistä, jotka täyttyivät eri ikäisistä kyläläisistä.

Takana höyläpenkkien päällä istuskelivat nuoret ja tupakkamiehet, sillä sieltä pääsi välinevaraston kautta huomaamattomasti käymään ulkona – ehkä joskus nauttimaan muutakin kuin tupakkaa.

Juhla alkoi sillä, että oppilaat sytyttivät elävät kynttilät kuuseen. Ja yhdessä laulettiin. Tiernapojat oli vakio-ohjelmistoa, ja ainakin Mänkin roolissa olin tähteä pyörittämässä.

Olisinko ollut neljännellä luokalla, kun pääsin – tai jouduin – Mariaksi jouluevankeliumikuvaelmaan. Voi sitä varhaisteinin nolouden määrää, kun seimen äärellä istuin katse tiukasti vauvanukessa, ja koulutoveri luki miten "Marian synnyttämisen aika tuli".

Omat vanhempani olivat tuon kyläkoulun ainoat opettajat. Nostan hattua heille ja kaikille entisaikojen opettajille, jotka vaivojaan säästämättä valmistivat raittius-, joulu-, äitienpäivä- ja kevätjuhlat: kirjoittivat näytelmät, tekivät lavasteita, harjoituttivat oppilaat.

Se oli aikaa ennen peruskoulua. Oppikoulun joulujuhlista ei ole jäänyt muistikuvia. Oliko niitä?

Koulun juhlat ovat tänäänkin kohokohtia lapsille ja heidän perheilleen. Hienoa, että koronakurimuksesta huolimatta esimerkiksi Jokikunnalla pidettiin koulun ja kylän yhteinen juhla, ulkosalla.

Kirjoittaja on Vihdin Uutisten ja Luoteis-Uusimaan toimittaja.

Kommentoi