Kolumni Kari O. Niemi: Pelosta vapauteen

Itsenäisyyspäivän tuntumassa muistelen usein edesmenneen isoisäni kokemuksia sotarintamalla. Ilmeisesti hohdokkain niistä osuu kohtaan, jolloin hän oli muiden sotilaiden kanssa majoittunut joen rantamilla sijaitsevaan mökkiin. Mökkimajoittumisesta teki poikkeuksellisen tietenkin sota-aika, mutta ennen kaikkea se, että vihollinen oli asettunut asemiin joen vastakkaiselle rannalle.

Sopimuksen mukaisesti mökin lämmittämiseen tarvittavat polttopuut oli noudettava vuorotellen joen rannasta, mikä altisti jokaisen mökistä suojaa hakeneen vuorotellen vihollisen luodeille. Eräässä hetkessä yksi sotilaista antoi pelolle vallan ja kieltäytyi tehtävästä. Isoisäni lupautui menemään hänen puolestaan. Voin sieluni silmin nähdä hänen astelevan varovaisin askelin takaisin mökille, puupölli harteillaan, kädet hartioiden jatkeena tietäen, että vihollisen luoti saattaisi saavuttaa hänet milloin tahansa. Isoisäni selvisi tuosta hetkestä vahingoittumattomana. Hän selvisi myös – kuten moni muukin – ankarista sotatalvista, vaikkakin palellutti jalkansa kallista isänmaatamme puolustaessaan. Vapautemme hinta oli monin tavoin kallis.

Pelokas ihminen on usein aggressiivinen, mutta pelko on myös voima, joka saattaa lamaannuttaa ihmisen täysin. Tällöin ihminen ei kykene toimimaan, ei itsensä, eikä toistenkaan parhaaksi. Kun pelko hallitsee, ei vapaudesta ole tietoakaan. Sotilas, joka ei suostunut hakemaan polttopuita jätti koko mökissä olleen sotilasjoukon vihollisen armoille. Toisen sotilaan kurinalaisuus ja peloton uhrautuminen puolestaan viitoittivat tietä selviytymiselle sekä tuosta hetkestä että koko kansakunnan vapaudelle.

Isovanhempamme puolustivat maatamme ja saimme syntyä vapauteen. Elämme tänään kuitenkin ajassa, jolloin monet pelottavilta tuntuvat asiat haastavat sitä vapauden todellisuutta, johon olemme suomalaisina tottuneet. Ehkäpä sotiemme veteraanien pelottomuus rohkaisee meitä kohtaamaan tulevaisuuden rohkeasti, sillä juuri rohkeus piirtää eteemme toivon ja vapauden näköaloja.

Kirjoittaja on vihtiläinen Toivon Syke -seurakunnan pastori, yrittäjä ja kirjailija, jonka harrastuksiin kuuluvat lukeminen sekä ulkoilu.

Isoisäni selvisi ankarista sotatalvista, vaikkakin palellutti jalkansa.

Kommentoi