Kolumni Tarja Sahramaa: Suomi on yhdistysten luvattu maa

Noinhan sitä todettiin menneinä aikoina huolettomasti, kunnes alkoi näyttää siltä, että kilpailevaa toimintaa tuli tarjolle kuin sieniä sateella ja nuoremman polven mielenkiinto suuntautui aivan muualle. Tästä huolimatta yhdistyksiä on edelleen pilvin pimein. Joissakin yhdistyksissä sekä vastuuhenkilöt että muut jäsenet alkavat olla eläkeiässä muissakin kuin eläkeläisten yhdistyksissä.

Yhdistysten lukumäärää en tiedä, mutta kun aloin ajatella millaisia yhdistyksiä on olemassa, ei siitä ajattelusta tahtonut loppua tulla. On ammatteihin liittyviä yhdistyksiä, sairauksiin kytkettyjä yhdistyksiä muun muassa sydän-, reuma- ja diabetesyhdistys ja monta muuta. Ursa tähyilee taivaalle ja tutkii tähtiä ja Seta suuntaa toimintansa tasa-arvokysymyksiin. Kotiseutuyhdistyksiä on jos vaikka minkälaisia. Lisäksi Karjala-seuroja on jokaisesta luovutetusta kunnasta ja uusien asuinsijojen mukaankin esimerkiksi Vihdin Karjalaiset r.y. Suomeen siirtyi luovutetulta alueelta 400 000 ihmistä uusille asuinsijoille. Kriisipalvelua ei noina aikoina ollut, joten on helppo kuvitella, että yhdistykset ja niiden toiminta liennytti koti-ikävää ja sopeutuminen helpottui.

Yhdistystoiminta on sääntömääräistä, mutta vapaaehtoista. Molempia seikkoja pidän hyvänä. Ei ole pakko toimia, mutta voi niin halutessaan osallistua aktiivisena toimintaan joko osallistua projekteihin tai tavoitella hallituspaikkaa ja mikä ettei puheenjohtajaksikin.

Pidän yhdistystoimintaa hyvin organisoituna oivallisena vapaa-aikaharrasteena. Parin yhdistyksen aloituksessakin olen ollut mukana; LC Hki Pro Humano ja M.A.Castrenin seura. Toisessa olin I varapresidentti ja toisessa muutamana alkuvuonna tilintarkastajana. Olen osallistunut useammankin yhdistyksen toimintaan ja tehtäväkirjo on laaja. Joissakin olen ollut sihteeri, joissakin puheenjohtaja. Nykyisellään jäsenyydet ovat alkaneet muuttua ainaisjäsenyyksiksi ja jotkut kunniajäsenyyksiksi.

Yhdistystoiminnan säännöissä on määritetty, miten toimintaan voi kerätä varoja. Jäsenmaksut ovat tärkeä tulolähde, mutta joillakin yhdistyksillä on lisäksi varainhankintana maksullisten yleisötilaisuuksien järjestäminen. Kuten Vihdin teatteri r.y.:lläkin on. Kun koronan takia ei ole voinut yleisötilaisuuksia pitää ovat pelimerkit vähissä. Kunnat ovat myöntäneet vuosittain joillekin yhdistyksille apurahaa, joka on erittäin tervetullut lisä tukemaan kansalaistoimintaa.

Silloin tällöin mainitaan, että ihmiset potevat yksinäisyyttä. Ihan suotta. Kannattaa mennä ihmisten joukkoon ja mikäli löytyisi itselle sopiva teema yhdistysten toiminnoista, sinne vain muiden sekaan ja toimintaan mukaan. Kyllä sen jälkeen kavereita ja tekemistä riittää.

Kirjoittaja on vihtiläinen kirjoittamisen sekatyöläinen ja aforisti.

Säännöissä on määritetty, miten toimintaan voi kerätä varoja.

Kommentoi