Kolumni Tapio Aaltonen: Merkityksen kokemisen taito

Asuin silloin Ruotsissa. Järjestin Göteborgissa seminaarin, jonka yksi puhuja oli emerituspiispa Bo Giertz, arvostettu ja kiistelty kirkonmies. Lukiolaisena olin lukenut hänen Kalliopohja-romaaninsa, ja se oli tehnyt minuun vaikutuksen.

Siinä hän istui, minua vastapäätä syömässä aamupalaa. Olimme varhaisherääjiä, ainoat elävät sielut ravintolassa. Mistä puhuisin, mietin, kun hän tuli tarjottimineen luokseni. Mistä puhuimme, mietin nyt vuosikymmeniä myöhemmin enkä muista.

Sen muistan, että hän oli ihmeen todesti läsnä, kiinnostunut nuoresta tuttavuudestaan, ei muodon vuoksi eikä väkinäisesti. Hän loihti merkityshetken meille molemmille. Sai minut tuntemaan itseni tärkeäksi.Vanhenevalla piispalla oli merkityksen luomisen lahja.

Pakko myöntää, että yritän usein korostaa toiselle omaa merkittävyyttäni. Siihen sorrumme ajoittain me kaikki, poliitikot, papit, opettajat ja ohjelmoijat. Mitä juttukaverini tuntee kohtaamisemme jälkeen? Kokeeko hän itsensä suuremmaksi vai pienemmäksi?

Onneksi on ihmisiä, joita ympäröi merkityksen jakamisen taikapiiri. He nostavat puhekumppaninsa itsetuntoa ja merkittävyyden kokemusta.

Hyvän jakamisen taitoa voi oppia. Voimme kehaista kavereita ja sanoa vaikka että ”te Lutarin porukka teette hienoa lehteä”. Tai että ”ilman teitä Karviaisen hoitajia olisimme pulassa”.

Entä jos Vihti tulisi tutuksi merkityksen jakamisen kärkikuntana.

Entä jos Vihti tulisi tutuksi merkityksen jakamisen kärkikuntana. Entä jos brändimme ytimessä olisi energisyys, joka kumpuaa merkityksellisyydestä, hyvinvoinnin tärkeimmästä lähteestä.

Merkityskunnassa panostetaan oppimiseen ja yhteisöllisyyteen. Ihmisillä on innostavia päämääriä sekä kokemus siitä, että teemme hyvää toisillemme ja maailmalle. Vakuuttavien tutkimusten mukaan näistä kumpuaa merkityksen kokemus.

Merkitystä voi kokea pienistä ja suurista asioista. Kokija saa voimaa vaikka marraskuun sateesta, myyjän katseesta tai heittäytymällä tärkeän hankkeen ideointiin.

”Merkityskadosta merkitykseen” voisi olla jokaisen vihtiläisen yhteisön agendalla.

Kirjoittaja on vihtiläinen pappi, yrittäjä ja tietokirjailija.

Kommentoi