Tuumittua Essi Harju: Uusia alkuja

Uudet alut ovat aina jännittäviä. Uusi kouluvuosi, uusi opiskelupaikka, uusi kotipaikkakunta – tai uusi työpaikka. Arjen käytännöt ovat vielä vieraita, kaverit tai kollegat vielä tuntemattomia. Vatsassa on perhosia ja ilmassa väreilee odotus tulevasta.

Aluksi sitä on vähän hukassa. Reitin löytäminen perille uuteen luokkahuoneeseen tai lähikauppaan vie aikaa. Luennolla tai avokonttorissa on vaikea valita istumapaikka. Uudet käyttäjätunnukset eivät toimi ja it-tuen vastuuhenkilö on lomalla.

Mielessä pyörii tuhat kysymystä. Syököhän joku kanssani lounasta? Pitäisikö esittäytyä postilaatikolle samaan aikaan osuneelle naapurille? Kehtaanko kysyä kollegalta tästä samasta asiasta tänään vielä kolmannen kerran? Mistä löytyy vessa?

Hiljalleen asiat kuitenkin alkavat muuttua tutuiksi. Löytyy hyvä oikoreitti lähikauppaan tai vakioistumapaikka luennolle. Taloyhtiön pyykkitupa löytyykin oman rapun sijaan naapurirapusta. Selviää, että työpaikan jääkaapin kahvimaito on tarkoitettu kaikkien yhteiseksi.

Eipä aikaakaan, kun perhoset ovat lehahtaneet vatsasta vapauteen.

Oma lokakuuni on ollut täynnä perhosten siipien lepatusta, sillä aloitin Vihdin Uutisten ja Luoteis-Uusimaan toimittajana kuun puolivälissä.

Elän vielä vaiheessa, jossa ollaan vähän hukassa. Uutta on paitsi toimitus myös paikkakunta, sillä lohjalaisena tunnen Vihtiä entuudestaan vain hieman. Oikoreitit ovat vielä löytämättä ja tekniset järjestelmät osittain oppimatta. Paikalliset tunnetut kasvot ovat vielä tuntemattomia.

Odotan kuitenkin innolla sitä, että saan tutustua paremmin Vihtiin ja vihtiläisiin. Tapaamisiin siis Vihdin toreilla ja turuilla! Eivätköhän ne perhosetkin pian lehahda vatsanpohjaa kutittamasta vapauteen, seuraavia uusia alkuja odottamaan.

Kirjoittaja on Vihdin Uutisten ja Luoteis-Uusimaan tuore toimittaja.

Kommentoi