Kolumni Riitta Kalliorinne: Läikäyttää syränalaa

Selaan Facebookia päivittäin. Yksi lempisivuistani on Vihti - vanhat historialliset valokuvat.

Ryhmässä julkaistut kuvat ja tarinat eivät varsinaisesti tuo kaipuuta saati koti-ikävää synnyinseudulleni. Sivuston kuvat uppottavat ajatukseni johonkin outoon kohtaan tunteitani ja sieluni sopukoita. Se kohta on usvainen, lämmin ja unenomaiseen. Saan muistoista kiinni juuri ja juuri – mutta sitten kuitenkin jäätävän tarkasti.

Nostalgia ja ”ennen oli paremmin” -kaipuu trendaavat nyt joka paikassa. Pandemian jälkeen etsimme itsellemme sopivaa uutta koronan jälkeistä aikaa. Äitiä tulee ikävä, niin kuin uuden edessä usein tulee. Vastauksia ihmismieli etsii menneestä, näin evoluutio on meidät opettanut.

Taidan olla syvällä nostalgian ytimessä, kun vanhojen vihtiläisten kuvien kautta kurkistan alitajunnan Vihtiin. Minun Vihtiini, joka on ollut lapsuuden ja nuoruuden koko elämäni. Siinä se nyt on, mobiilissani vuonna 2021. Tunnistan vanhojen koulukavereiden kommentit nimistä tai muista yhteyksistä. Kuvista emme toisiamme tunnista, puolin eikä toisin.

Te tiedätte sen tunteen, kun sielussa läikähtää? Minulla käy niin. Henki pakahtuu: mää niii muistan ton! Kuinka voinkin muistaa? Muutkin muistavat ja keskustelu kuvan alla kiihtyy.

Kommentit ovat ystävällisiä ja pikkutarkkoja. Pitää olla vanha ja vihtiläinen ennen kuin koodisto avautuu ”Oliko Pöykön talon päädyssä tosiaan kenkäkauppa 1960-luvulla?” ”Kyllä, koska luokkakaverini Nymanin Tarjan äiti, Raili, oli siellä töissä. Hän oli kiltti meille lapsille.”

Vanhat Vihti-valokuvat vievät aikaan, jonka jo luulin unohtaneeni.

Ymmärrättekö, mitä tarkoitan sanoessani ”sielussa läikähtää”? Se on sitä, kun vanha valokuva ”silittää sydänalaa”, pakahtua on kuvaava sana.

Vanhat valokuvat vievät aikaan, jonka jo luulin unohtaneeni, mutta siinähän se taas on, ilmielävänä ruudullani. Muistot ovat intiimejä ja yksityisiä, mutta näköjään monien muiden kanssa jaettavissa. Juttuja, jotka jaan vieraiden ihmisten kanssa – kerran olivat tuttuja ja ystäviä.

Siellä he taas ovat, vihtiäisten vanhoja kuvia ihmettelemässä, niin kuin minäkin, Facebookissa.

Kirjoittaja on median sekatyöläinen, vanha vihtiläinen ja nykyään kesävihtiläinen.

@jouluradion_muori

@ritzku59

@villa_kalliorinne

Kommentoi