Päätoimittajalta: Kysely on välittämistä

Aija Pirinen

Oletko joskus kysynyt tummaihoiselta mistä hän on kotoisin? Saisit hävetä - saatat nimittäin tietämättäsi olla rasisti!

Näin ainakin, mikäli on uskomista Ylen vuosi sitten julkaisemaan mikroaggressiosta kertovaan artikkeliin (22.10.2020). Artikkelissa oltiin huolissaan tällaisista pienistä arkisista eleistä, joissa artikkelin mukaan ei suinkaan ole kyse kohteliaasta small talkista, vaan mikroaggressiota ja rasistisesta käytöksestä.

Tämä kävi selväksi myös Marimekon hallituksen puheenjohtaja Mika Ihamuotilan taannoisesta somekohusta. Ihamuotila oli kertonut Twitterissä kysyvänsä kohtaamiltaan maahanmuuttajilta, että missä päin maailmaa ovat heidän juurensa.

Ihamuotilan hyvää tarkoittava kirjoitus sai aikaan satoja kommentteja ja Twitter-joukkopöyristymisen. Osan mielestä Ihamuotilan toiminta on maahanmuuttajien alistamista, tungettelevaa ja rasistista.

Ihamuotilan saama kritiikki vaikuttaa absurdilta. Monissa kulttuureissa vastaavanlainen utelu on suorastaan kansalaishyve, sitä kuuluisaa small talkia. Monissa kulttuureissa kuuluu kohteliaisiin käytöstapoihin kysyä vieraalta, että kuka olet ja mistä tulet. Tuntemattoman kanssa on helpompi päästä juttuun, jos tietää edes hitusen siitä, kenen kanssa keskustelee.

Toki uteliaisuudellakin on rajansa, ja kaikissa kohtaamisissa on pyrittävä siihen, ettei omalla käytöksellään loukkaa toista. Keskimäärin vilpitön utelias kysely vaikkapa toisen taustasta on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin piiloutua älypuhelimen taakse ja olla huomaamatta toista ollenkaan.

Jokainen voi testata, miltä tuntuu vaikkapa helsinkiläisessä metrossa, missä ihmiset kääntävät katseensa sisäänpäin tai tuijottavat vain puhelintaan. Siellä todella saa tuntea olevansa muille kuin ilmaa. Yksinäisyys keskellä ihmisjoukkoa on yleinen tuntemus.

Hienovarainen utelu on osoitus siitä, että huomaan sinut ihmisenä ja olen kiinnostunut sinusta.

Kirjoittaja on Luoteis-Uusimaan ja Vihdin Uutisten päätoimittaja.

Kommentoi