Mielipide: Valtakunnassa muistetaan kaatuneita

Toukokuun kolmantena sunnuntaina vietämme kaatuneitten muistopäivää, kuten Suomessa on tehty jo 1940-luvulta alkaen.

Kaatuneitten omaisia, niin kuin kaikkia sota-ajan kokeneita, yhdistävät menneisyyden tapahtumat ja muistot.

Laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolesta on uhrauduttu monissa muissakin maissa. Jokaisella on muistopäivänsä, joihin parhaillaan elettävä aika tuo uutta sisältöä.

Emme voi rajoittua kunnioittamaan vain yhden kansakunnan uhreja. Voimme kysyä, mikä on oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin kohtalo Venäjällä. Entä mitä vielä saa aikaan George Floyd?

Floyd oli yhdysvaltalainen musta mies, joka kuoli Minneapolisissa 25. toukokuuta 2020.

Poliisi painoi pidätystilanteessa Floydia polvella niskasta katuun yli yhdeksän minuutin ajan, minkä seurauksena Floyd menetti henkensä.

Oikeus on nyt tutkinut tapauksen, ja tämän sanotaan olevan ensimmäinen kerta, kun valkoihoinen poliisi on tuomittu tummaihoisen taposta.

Myös suomalainen media on seurannut selvitystä. Ulkopoliittisen instituutin (Upi) tutkija Maria Annala arvioi oikeudenkäynnin tulosta ja totesi, miten poliisien ”sininen muuri” murtui.

Annalan mukaan Yhdysvalloissa on pitkään puhuttu poliisien ”sinisestä muurista”, joka sanelee sen, ettei kollegaa vastaan todisteta, olivat väärinkäytökset millaisia tahansa.

Onko meillä suomalaisessa yhteiskunnassa vastaavia piirteitä? Päivittäisten uutisten valossa vaikuttaa siltä, että tällainen ”sininen muuri” on olemassa.

Esitutkintaviranomaisena poliisi voi pyynnöistä huolimatta jättää vastaamatta kyselyihin tai sivuuttaa perustelematta olennaisetkin epäkohdat.

Perättömän rikosilmoituksen nojalla poliisikin voi levittää perätöntä tietoa. Pinnallisen kaavan ohjaamana kiinni ”naulattu” syytös voi lopulta johtaa siihen, ettei oikeuskaan uskalla poiketa siitä. Näin toteutuu oikeusmurha.

Kaatuneitten muistopäivä ohjaa niin ajatuksemme kuin askeleemme hautakumpujen äärelle. Niiltä on myös palattava arkiseen elämään ja suunnattava kohti tulevaisuutta.

Kaiken kaipuun ja neuvottomuuden keskellä rohkaisee tieto, että on yksi valtakunta, joka ”tulee”. Me saamme valtakunnan, joka ei järky, Hepr. 12:28.

Jokin aika sitten haastateltiin televisiossa uutta piispaa. Hänen mielestään ”kristillisten ja hengellisten liikkeiden tehtävä on julistaa armoa eikä rakentaa raja-aitoja ja muureja”.

Näkemyksessä on sekä totta että korjattavaa. Turvallinen valtakunta pitää näet huolen myös rajoistaan.

Pertti Sistonen

Kommentoi