Tuumittua Maija-Liisa Nyman: Metsä, nainen ja muovipussi

Maija-Liisa Nyman

Takin vetoketju kiinni ja vaelluskengät jalkaan. Lapsen kenkien sitominen ja housun renksujen ujuttaminen kengänpohjien alle.

Tarkistus että olennainen on mukana:

Kotiavaimet takin oikeanpuoleisessa taskussa. Vasemmassa pieni muovipussi, jossa on aikanaan tuotu kaupasta kotiin omenoita.

Yhteen aikaan minulla oli aina muovipussi matkassa. Yleensä tuollainen pieni hedelmäpussi, mutta välillä ihan kunnon ostoskassikin. Välillä lapsellakin oli oma pussi taskussaan.

Kävimme paljon metsässä ja sieltä saattoi löytää monenlaista muovikassiin laitettavaa. Tietysti mustikoita tai puolukoita tai kauniita kiviä tai suuria käpyjä. Yhtä lailla pulloja, jotka voisi palauttaa kauppaan.

Ja jos ei mitään muuta, niin ainakin roskia.

Siihen saattaa luottaa. Mitä suositumpi paikka, sitä enemmän jätettä. Uskomatonta kyllä roskia voi löytää myös keskeltä pöpelikköä.

Yhden kerran lähdimme koko perheen voimin heittelemään frisbeetä. Sain tuskastuneita moitteita, kun en omalla vuorollani ollut useinkaan heittovalmiudessa vaan keräilemässä radalta kaiken maailman purkkapalloja ja karkkikääreitä.

Seuraavalla kerralla menivät heittelemään ilman minua.

Mutta oikeasti: onhan se nyt huomattavasti mukavampaa heittää kiekkoa, kun ei rata ole kirjavanaan jätteistä! Ja oikeasti: kuka kehtaa sotkea harrastuspaikkoja (vieläpä omiaan)!

Vihdissä vietetään ensi viikolla siisteysviikkoa, sillä kunta ja killat ovat polkaisseet pystyyn Roskajuoksu-tempauksen.

Kysyin lapselta, muistaako hän, kuinka ahkeria roskanpoimijoita olemme joskus olleet. Hän muisti. Kysyin, osallistuisimmeko mekin yhdessä Roskajuoksuun. Hän mumisi jotain tärkeämmistä tekemisistä. Kysyin, mikä muka voisi olla tärkeämpää kuin kaunis luonto ja siisti ympäristö.

Majan rakentaminen, hän vastasi.

Käymme edelleen aika ajoin metsässä (hän enemmän kuin minä), mutta roskat ovat siis menettäneet hohtonsa. Pahaa pelkään, että ne ovat lapsesta muuttuneet osaksi maisemaa. Eivät ne ainakaan kokonaan ole hävinneet.

Toivottavasti niitä viikon päästä kuitenkin on vähemmän!

Minä ainakin aion kerätä muutaman roskan. Ja kyllä se lapsikin lähtee mukaan – kunhan maja on ensin valmiina.

Kirjoittaja on Vihdin Uutisten toimittaja

Kommentoi