Tuumittua Emma Reinikainen: Miksi aikuisuuden käsite on niin epärealistinen?

Emma Reinikainen

Nuorille olisi hyvä todeta, ettei julkisesti mediassa luotu ja ulkopuolisille ihmisille ylläpidetty kuva aikuisista täysin vakaina ja staattisen osaavina ihmisinä ole totta. Aikuisuuden ja lapsuuden välillä ei ole ikään kuin suurta seinää, jonka ovi on 18-vuotissyntymäpäivä.

Alle kymmenvuotiaan lapsen elämässä aikuisten paikka on olla tuki ja turva – vastaus kaikkeen hankalaan. Kymmenen ikävuoden paikkeilla alkaa pikkuhiljaa tajuta, ettei aikuisuus ole täysin vankkumatonta.

Viisitoistavuotiaana hoksaa, että aikuiset kokevat yhtä lailla suuria tunteita ja kaipaavat toistensa turvaa. Mitä lähempänä on 18-vuotispäiväänsä, alkaa kuva aikuisuudesta osaamisen ja ymmärtämisen tyyssijana rakoilla lopullisesti.

Aikuisuuden ja nuoruuden välisen rajan mielikuvan pitäisi olla realistisempi. Nuorten olisi tärkeää ymmärtää, ettei aikuisuus siinä mielessä, jossa se usein mediassa ja yleisesti julkisuudessa nähdään, pidä paikkansa.

Nuoren pohtiessa tulevaisuuttaan ja jättäessä vanhat unikaverit pölyttymään, olisi olennaista, ettei aivojen sopukoissa kummittelisi lapsuuden romanttinen haavekuva “aikuisuudesta”, jossa elämä on selkeää aikaa, jolloin kuunnellaan oopperaa ja haaveillaan kesämökin yhteisomistuksesta naapurin pariskunnan kanssa.

Olisi helpompaa tavoitella elämänmittaista oppimista ja itsensä kehittämistä, kun ei kokisi paineita olla epärealistisen täydellinen Aikuinen isolla A:lla, joka ylpeänä silittää pyykkinsä ja vaihtaa hammasharjansa kolmen kuukauden välein.

Aikuisuuteen yleisesti liitetty varmuus tuottaa aiheetonta stressiä. Tulevaisuuden opiskelu- tai ammattivalintoja pohtiessa olisi huojentavaa kuulla ihmisistä, jotka eivät viisikymppisinäkään tiedä olisivatko suurlähettiläitä vai maajusseja. Olisi lohdullista kuulla muualtakin kuin vain omasta lähipiiristä, että aikuiset eivät aina osaa. Eikö olisi aika myöntää, että irrationaalisuus virtaa meillä kaikilla suonissa?

Aikuisuus on elämänmittainen loppumaton projekti. Jos lapsuudesta jäänyttä aikuiskuvaa purettaisiin järjellisesti, ei aikuistenkaan tarvitsisi enää esittää aikuisia.

Ja kuinka perinpohjaisen oivaa olisikin, jos joku aikaihminen julkisesti toteaisi, ettei mitään aikuisuutta oikeasti ole olemassa; aikuinen on pelkkä arkinen substantiivi!

Kirjoittaja on kirkonkylässä asuva lukiolainen.

Kommentoi