Puheenvuoro: Shakespeare ja korona

Tämän viikon perjantaina 23.4 vietetään maailman tunnetuimman näytelmäkirjailijan William Shakespearen syntymä- sekä kuolinpäivää. Päivä on myös Pyhän Yrjänän, Englannin suojeluspyhimyksen päivä ja samalla partiolaisten juhlapäivä. Eli aihetta riittää koronasta huolimatta.

Mieleeni tuli ajatus: onko Shakespearella ja koronalla mitään yhteistä? 2020-luvun ihmiset olemme nyt eläneet runsaan vuoden koronan kurimuksessa välttäen kokoontumisia, tapaamatta ystäviä, tekemällä etätyötä, pesemällä ja desinfioimalla käsiä, käyttämällä kasvomaskeja ja pitämällä etäisyyksiä toisiin. Koulut ovat olleet suljettuna, nuorten harrastusmahdollisuudet ovat olleet minimissä, monet ovat menettäneet ansionsa sekä työnsä ja pahimmassa tapauksessa ystävän tai läheisen.

Olemme olleet peloissamme, seuranneet tartuntoja, vähentäneet menemisiämme. Teatterit ja ravintolat ovat olleet kiinni, jopa koko Uusimaa suljettiin. Matkustaminen on ollut mahdotonta. Olemme kaikesta huolimatta selvinneet hyvän terveydenhoidon ja viisaiden päätösten turvin. Valoa näkyy jo rokotuksien ansiosta.

Shakespearen aikana (1564–1616 ) ei ollut koronaa, mutta vastaavan pandemian aiheutti rutto. Musta surma oli jo 1300-luvulla surmannut valtavan määrän ihmisiä ja sitä pelättiin kuin "ruttoa". Vielä tänäkin päivänä sanotaan, kun kovasti pelätään, että "pelätään kuin ruttoa". Ruttoa esiintyi pienempinä epidemioina edelleen Shakespearenkin aikana. Tuolloin myös varottiin tartuntaa, koska tauti johti usein kuolemaan. Ei tiedetty taudin aiheuttajaa, hygienia oli huonoa eikä lääkkeitä eikä rokotuksia ollut. Uskottiin, että taudit olivat Jumalan rangaistus ihmisten pahoista teoista. Monet jopa ruoskivat itseään synnin tunnossa ja arvelivat sillä tavalla lepyttävän Kaikkivaltiasta ja ehkäisevänsä tartunnan. Kokonaisia kyliä suljettiin tai kylä sulki itse itsensä, ettei tartunta leviäisi.

Tartunnan saaneet eivät usein edes kertoneet oireistaan, koska se merkitsi sitä, että heidät suljettiin koteihinsa, mikä merkitsi kuolemaa. Ruttolääkäreitä toki oli, mutta heillä ei ollut useinkaan minkäänlaista osaamista. Hänellä oli yllään iso viitta ja kasvoilla naamio, jossa oli linnun nokkaa muistuttava naamari.

Hoitokeinoina käytettiin viikunoista ja yrteistä valmistettua voidetta, jolla ruttopaiseet voideltiin, minkä jälkeen ne puhkaistiin. Toinen hoitokeino oli suonen iskentä, jolla sairaasta yritettiin poistaa huonoa verta. Voi vain kuvitella, millaisia kivusta johtuneita huutoja kuului tällaisissa toimenpiteissä ja mitä seuraamuksia pelkistä hoidoista oli alkeellisissa hygieniaoloissa. Meillä on ammattitaitoiset lääkärit ja hoitajat, sairaalat, teho-osastot ja rokotukset puhumattakaan hyvästä hygieniasta.

Me saamme tietoa päivittäin tautitilanteesta lehdistä, TV:stä, radiosta ja netistä. Tuohon aikaan ihmiset seurasivat myös tilannetta laskemalla kuulutuksia hautajaisista ja näkemällä ruumisvaunuja. Samoin kuin nykyäänkin pelättiin, että tietoa pimitettiin, mistä helposti syntyi kaikenlaisia salaliittoteorioita.

Me olemme tehneet etätyötä, opiskelleet etänä, tavanneet toisiamme etänä. Shakespeare työskenteli Lontoossa teattereissa, joita hän omisti tai oli osakkaana kolmessa, mutta tautiepidemian aikana teatterien ollessa suljettuna hän matkusti hevosella kolme päivää Stratford-on-Avoniin kotiinsa, jossa vaimo Anne Hathaway ja kolme lasta elivät. Sama matka taittuu nykyään junalla 2,5 tunnissa. Karanteeniajan Shakespeare käytti kirjoittamalla näytelmiään, joita kaiken kaikkiaan hänen elinaikanaan syntyi 38 sekä sonetteja 154. Lontoon bisneksien takia Shakespeare oli eläessään enemmän arvostettu menestyneenä liikemiehenä kuin näytelmäkirjailijana.

Rutto kuten monet muutkin taudit hoidetaan nykyään antibiooteilla. Koronaa ehkäistään rokottamalla. Voimme varmuudella todeta sen, että epidemioita tulee ja menee. Ne kuuluvat elämään niin Shakespearen aikana kuin tänään ja tulevaisuudessa. Elämme toivossa, että lääketiede keksii uusille viruksille ja bakteereille parannuskeinoja, jotka vähentäisivät ihmisten pelkoja ja helpottaisivat kipuja ja inhimillistä kärsimystä.

Shakespearen merkkipäivän kunniaksi muutama hänen mietteistään:

Ollako vai eikö olla. Kas siinä pulma.

Elämämme kudelma on sekalaista lankaa, hyvää ja huonoa yhdessä.

Helvetti on tyhjä ja kaikki pirut ovat täällä.

Jos rakkaudesta puhut, puhu hiljaa.

Jumala on antanut Sinulle kasvot, ja Sinä teet itsellesi toiset.

Mikään ei ole hyvää tai pahaa, ellemme sitä siksi ajattele.

Vuokko Sivuranta, Nummelan lukion englanninkielen lehtori, eläkkeellä.

Kommentoi