Tuumittua Vesa Valtonen: Mitä olennaista on muka jäänyt tekemättä?

Vesa Valtonen

Solidaarisuus ravintola-alan yrittäjää kohtaan – vai patoutunut tarve ryhmäytyä baarissa juomalasin kanssa? Vai molempia samalla kerralla?

Viikonlopun ja alkuviikon kärkipään uutinen oli ravintola-alan raottaminen tiukimmista rajoituksista tiukkoihin rajoituksiin.

Nupinaa riitti niin asiakkaiden kuin yrittäjien rintamilla.

Ei kannata, ei voi avata, onko tässä mitään järkeä? Päivävuorossa työssäkäyvät eivät millään ehdi ravintolaan syömään töiden jälkeen?

No pitääkö ehtiä – vai kannattaisiko vielä hetken odotella?

Koronavirus on jo tähän mennessä ollut valtava näkymätön konsultti koko majoitus- ja ravintola-alan uudistamisessa. Kehnokin ennustaja pystyy lausumaan, että maalisuora ei vielä häämötä.

Maanantai oli kuitenkin kovin monille ravintola-alan yrittäjille, heidän työntekijöilleen ja asiakkaille ilon päivä. Hanat aukesivat.

Joka ikisen kannattaisi muistaa huolella viime vuoden tapahtumat, vaikka koronavirus ja sen muunnokset ja tuplamuunnokset taitavat elää ja liikkua ilman mitään sääntöjä.

Kun sille pirulle viime vuonna antoi pikkusormen niin se vei monta kättä. Pysyvästi. Ennenaikaisia itkuja itkettiin pienryhmissä arkkujen äärillä.

Tilastoja on erilaisia, ja moni pyrkii selittämään tilastojen tulokset myötävalossa itselleen.

On myös erilaisia ennusteita, vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, skenaarioita. Osa niistä valmistuu viimeisellä hetkellä ennen seurauksiltaan valtavien päätösten tekemistä.

Pieleen menneen ennusteen perusteella tehdyn päätöksen hinta voi olla huima. Tarkkoja summia ei saada koskaan tietää, sillä toista todellisuutta ei ole olemassa.

Joka tapauksessa jokaisen kannattaisi tehdä jonkinlainen tilasto tekemisistään viimeisen vuoden aikana.

Mitä on jäänyt tekemättä – ja mitä haittaa siitä on ollut olevinaan, tai oikeasti?

Jopa tärkeämpää on tajuta itsetilastoinnin tuloksissa koronan aiheuttamat myönteiset seuraukset vaikkapa terveydelle, jopa taloudelle.

Olenko nyt keskittynyt elämässäni olennaiseen? Kieriskelenkö nyt ympärillä asioiden, jotka muutaman vuoden kuluttua voivat tuntia jopa naurettavilta?

Onko jäänyt laatuajat nauttimatta kun lapsia ei ole voinut kuskata iltakausiksi moninaisiin harrastuksiin?

On jopa paheksuttu korona-ajan vaikeuksien vertailua sota-aikojen vaikeuksiin.

Sota-ajan kokeneet – joita keskuudessamme on vielä varsin runsaasti – osaavat laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.

He ovat olleet monestakin syystä koronan nykyaallossakin kaikkein varovaisimpia ja huomaavaisimpia. Miksiköhän?

Kommentoi