Tuumittua Vesa Valtonen: Lapsuuden odotuksen riemu: tipuja ja rairuohoa

Vesa Valtonen

Raiheinät (Lolium) eli lusteet on heinäkasveihin (Poaceae) kuuluva kasvisuku.

Näitä(kään) en muksuna tiennyt kun odotin ennen pääsiäistä äidin kylvämän rairuohon nousemista mullan uumenista hennoksi vihreäksi matoksi.

En älynnyt sen ikäisenä kasvien tieteellisiä nimiä isältäni kysyä, vaikka hän osasi myös latinan kielen monet koukerot.

Vihdin seurakunnan päiväkerhossa kirkonkylässä Kuortilan pappilan entisessä navetassa – joka oli siis myös seurakunnan kerhotila – askartelimme jonkinlaisia pääsiäistipuja.

Erikokoisista ehkä styrox-palloista rakensimme tipuille kehot ja päät. Nivelettömät tökkojalat tehtiin ehkä tulitikuista, mutta tipun jalkaterien rakenteesta ei ole jäänyt minkäänlaista muistiharsoa.

Sormenpäät Erikeeperissä läpsyttelimme keltaisia keinohöyheniä kalpeiden tipurunkojen henkiin herättämiseksi.

Aikanaan se valkoinen liima kuivui ja ylpeillen valmistuimme viemään tipumme kotiin rairuohoa kasvavan kulhon äärelle kurkkimaan.

Lapsikerhomme ohjaaja Oili Poikonen vaikutti kannustavan tyytyväiseltä uutteran aherruksen tuloksiin.

Muistan hänen sanoneen, että "kuljettakaa ne tipunne varovasti kotiin!"

Innokkaina kuitenkin taisimme loikkia sarkaojien yli kovalla kiireellä kotiin tipujen terveydestä piittaamatta.

Pääsiäisen odotus kotona vain tiivistyi. Rairuohovati oli ikkunalaudalla, josta oli hieno näkymä Vihdin kirkonkylään halkovan joen laaksoon.

Aikanaan rairuoho oli niin vahvaa, että tiput saattoi laittaa ruohikkoon. Hotelosti sen siinä taisivat seistä, ja taisivat välillä kupsahtaa nokkimisasentoon, mutta pääsiäinen oli valmis!

Ennen suklaamunien avaamista taisi kuitenkin olla vielä pyhäkoulu Vihdin kirkossa.

Pyhäkoulutätimme Maire Valkama, Vihdin kirkkoherranviraston kanslisti, viritteli tarrapohjataulun paikalle, johon sittemmin hankittiin kuoriurut.

Maire-tätin pääsiäistarina eteni ja tarrapohjataululle sai käydä laittamassa tarinaan sopivia irtokuvia.

Se oli todella interaktiivista pääsiäiskerrontaa. Kaikki olivat mukana.

Jälkikäteen olen ymmärtänyt miten taitava Maire-täti oli osallistamisessa. Kukaan ei jäänyt paitsi pääsiäisen sanomasta.

Toki se kerrottiin meille nassikoille vissiin niin, että yöllä uskalsi nukkua ajattelematta keihäänkärkiä ja nauloja.

Vaikka nyt on koronapääsiäinen niin lapsuuden hienot pääsiäiset kantavat edelleen. Syvälle.

Kommentoi