Varamummo: Mikä sinua pelottaa?

Varamummo

Mitä minä pelkään? Olen aika rohkea ihminen tällä hetkellä. Mitä asioita olen elämäni aikana pelännyt ja mikä tällä hetkellä pelottaa?

Muistan lapsena, kun kävelimme pimeän metsän läpi kotiin, että pelotti. Juuri ennen metsän päättymistä polun varressa oli iso sammaleinen kivi. Kuvittelin sen takana piileksivän jotain pahaa ja ilkeää. Siitä piti kuitenkin ohi kävellä, eikä pelkoa voinut näyttää, kun pikkuveli tuli perässä ja pelkäsi vielä enemmän.

Näin pahoja unia sodasta. Niissä lentokoneet hyökkäsivät ja ympärillä paloi. Kun taivaalla näkyi oikea lentokone, minua pelotti ja menin ison kiven taa piiloon. Sota varjosti lapsuuttani pitkälle aikuisuuteen. Sodasta puhuttiin paljon perheessäni, olihan se lähellä. Ja ajatus joutumisesta sotaan pelotti.

Kun lähdin kouluun, kuljin metsän läpi ennen kuin pääsin tielle ja lähelle taloja. Onneksi metsässä oli lintuja ja oravia. Sen läpi kulkeminen aamuhämärässä ei tuntunut enää kovin pelottavalta. Mutta aina se lähestyvä metsän reuna aiheutti väristyksiä pienessä koululaisessa. Ei silloin kukaan saatellut lasta kouluun.

Kyllä joku naapurin lapsista yritti koulumatkalla kiusatakin. Naapurin lapset kävelivät hurjaa vauhtia, kun tiesivät, että olin pitkän sairastelun jälkeen huonokuntoinen. Kun yritin pysyä heidän matkassaan, minua pisti ja hengitys teki tenän. Vaihdoin reittiä äidin kehotuksesta niin, että ilkkujat ja kiusaajat jäivät ja kulkivat toista reittiä kouluun.

"Karjalainen, karjalainen", kaikuivat huudot perääni koulumatkalla. Taisi olla sen päivän rasismia. Äiti kertoi, että huutelija oli enemmän karjalainen kuin minä. Taisivat huutelut loppua, kun en reagoinut huutoihin.

Pelkäsin esiintymistä koulun ja luokan edessä hirveästi. Jouduin lausumaan runoa henkisissä kilpailuissa. Ääni petti ja melkein taju lähti ja korvissa suhisi. Luokanvalvoja palkitsi urhoollisen suoritukseni sanomalla, että hän ei ymmärrä tuollaisista runoista mitään. Eikä hän ilmeisesti kuullutkaan mitään, mutta hän se minut esiintymään pakotti. Sen sijaan Hamletissa Ofelian osasta nautin ja etenkin siitä itsemurhan tekemisestä uudet korkkarit jalassa. Työelämässä jouduin kouluttamaan usein ja isoja porukoita. Pari kertaa oli salissa 600 ihmistä. Eikä minua pelottanut yhtään. Osasin asiani ja olin saanut esiintymiskoulutusta työnantajaltani. Esiintyminen Finlandia talossa lääkärien ja työterveyshoitajien edessä oli hauskaa.

Uuteen yhteisöön meno pelotti oppikoulussa, kun jouduin vaihtamaan luokkaa. Vastaanotto oli aika karu, luokan nokkimisjärjestys meni uusiksi, kun joukko entiseltä luokaltani tulijoita tuli joukkoon mukaan. Porukan silmätikuksi ei ollut hyvä joutua. Jotenkin jäin henkiin ja selviydyin koulusta, mutta yksinäiseltä elämä tuntui. Parhaat kaverit olivat jääneet siihen edelliseen luokkaan.

Uudessa työpaikassa esimies tuli puheilleni muutaman kuukauden siellä työskenneltyäni ja kertoi, että työkaverit eivät pidä minusta ja huonetoveristani, joka myös oli vastikään tullut taloon uutena työntekijänä. Hän sanoi tylysti, että on täältä ihmisiä syöty ulos aiemminkin. Olimme kuulemma olevinamme. Meillä kahdella oli korkeakoulututkinto ja muilla ei. Mielenkiintoinen olettamus, kun yritimme tosissaan perehtyä töihimme eikä meille ei haluttu kertoa kysymistämme asioista. Työkaverit pelkäsivät oman asemansa vaarantuvan. Omituista esimiehen käytöstä! Olisi ollut esimiehen tehtävä keskusteluttaa nuo pelot pois koko työyhteisöstä. Silloin päätin, että minähän vielä näytän teille! Minulla oli tosi ankea työn aloitus siinä työyhteisössä, mutta minä näytin. Pääsin eteenpäin, etenin urallani ja kehityin huippuasiantuntijaksi. Mutta olisin voinut jo ensimmäiset kolme vuotta käyttää työhön eikä turhautumiseen ja niskasärkyihin. Mutta vahvaksi tulin.

Mikä pelottaa tällä hetkellä? Minua pelottaa vanheneminen ja siihen liittyvä vaara joutua toisten hoidon ja päätöksenteon varaan. Se elämä, mikä odottaa palvelutalossa ei houkuta. Mutta aina voi toivoa, että saa lähteä saappaat jalassa.

Rohkea ei ole se, joka ei ole koskaan pelännyt, vaan se, joka on voittanut pelkonsa. Mitkä pelot sinä olet selättänyt?

Kommentoi