Mielipide: Neuvottomuus voi muuttua iloksi

Viime kirkkovaltuuston kokouksessa vahvistui käsitys, miten neuvottomia päätöksentekijät ovat seurakunnan toimitilojen ongelmien kanssa. Parannuksia uhkaa jopa vuosien odotus.

Toimenpiteitä vaatisi myös havainto seurakunnan jäsenmäärän laskusta. Ennusteet verotuloista ovat alenevia, toimet jäsentietoisuuden vahvistamiseksi vaisuja.

Koronapandemia on jouduttanut selvittämään, onko kaikille seurakunnan palkollisille tarjota työtä, vai onko osa henkilöstöä lomautettava tai irtisanottava.

Henkilöstöä lisättiin vielä jokunen vuosi sitten melko kevyesti, mutta sen vähentäminen onkin nyt paljon vaikeampaa. Edunvalvonta säätää askelmerkit.

Miten seurakunta navigoi tässä tilanteessa? Millaisen profiilin se luo paikallisesti itselleen?

Apostolien teoissa (8:26-40) on kuvaus Filippoksen ja etiopialaisen hoviherran kohtaamisesta. Tuolla jälkimmäisellä oli varallisuutensa ja yhteiskunnallisen asemansa antamaa vaikutusvaltaa muita enemmän. Oli kaikkea, mitä hän aineellisesti tarvitsi.

Aivan ilmeisesti hoviherra – aikansa talousministeri – oli kiinnostunut hengellisistä asioista. Jerusalemin maine oli tavoittanut hänet, ja pyhän kaipuu oli pannut lähtemään Etiopiasta asti.

Näyttää kuitenkin siltä, ettei hoviherra saanut vastausta kyselyynsä, vaan jonkinlainen pettymys varjosti kotimatkaa.

Jotain hän kuitenkin sai mukaansa: kappaleen Jesajan kirjaa.

Hoviherra luki ja luki ymmärtämättä lukemaansa. Itseohjautumisesta ei ollut apua. ”Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo”, oli miehen apea vastaus, kun vaunut pysähtyivät ja apostoli kurkisti sisälle.

Kysymys oli sen oivaltamisesta, että Jumala ei ole jossain muualla kuin missä ihmiset ovat. Jumalan sana pysyy vaiti niin kauan, kun emme saata sitä yhteyteen sen elämän kanssa, joka on osamme tässä ja nyt.

Sanan ja oman elämämme leikkauskohdassa voi tapahtua paljon. Filippos toimi oikein. Hänestä tuli etiopialaisen hengellinen ohjaaja.

Pyhä Henki kosketti hoviherran sisäistä maailmaa, ja hän pyysi saada kasteen. Kasteen kautta hänet johdettiin kristillisen seurakunnan pelastavaan yhteyteen.

Yllättävästi syntynyt tilanne sai aikaan muutoksen ministerissä. Kerrotaan, että hän ”jatkoi iloisena matkaansa”. Varmaan ilo vaikutti vielä kotiin päästyäkin.

Etiopialainen hoviherra ja Filippos eivät olleet ensimmäisiä eivätkä viimeisiä, jotka saivat ammentaa kristillisestä perinteestä. ”Uskon talletus” (depositum fidei) on ehtymätön ilon lähde.

Pertti Sistonen

Kommentoi