Tuumittua: Varauksia tälle vuodelle

Maija-Liisa Nyman

Alkuvuosi on omalla tavallaan ihanaa aikaa.

Joulu – ylivoimainen suosikkini kaikkien juhlapyhien joukossa – on jälleen kerran vietetty liian nopeasti, mikä tekee pikkuisen surumieliseksi. Vuosi on taas vaihtunut ja jättänyt hieman haikeaksi.

Summaan mielessäni mennyttä.

Mihin vuosi oikein meni, ja niin nopeasti? Mikä oli hyvää, mikä pahaa? Millaisia odotuksia vuodelle oli? Mitä kaikkea tapahtui? Mitkä olivat menneen vuoden hienoimmat hetket?

Viime vuonna kohokohdat olivat tietysti aika lailla erilaisia kuin aiempina vuosina. Ei ollut tapahtumia tai juhlia, ei matkoja. Sen sijaan oli paljon kotoilua ja retkeilyä. Lapsen onnea, kun pääsi pitkän tauon jälkeen uimahalliin. Kun kirjasto avautui uudelleen. Kun tuli lunta ja sai tehdä lumilyhdyn.

Odotukset muuttuivat aika tavalla vuoden varrella.

Tammikuun päästessä vauhtiin alan miettiä uusia odotuksia. Siirryn surumielisyydestä ja haikeudesta suunnitteluun.

Alkuvuodesta tuntuu siltä, että tänä vuonna voi tapahtua mitä tahansa. Voi haaveilla koko vuoden edestä – nyt tosin koronan määrittämissä rajoissa.

Joka vuosi tammikuussa intoudun myös penkomaan kirjaston valikoimaa. Kokeilen kaikkia suosikkikirjailijoitani: onko heiltä tulossa uusia kirjoja kevätkaudella ja joko niitä löytyisi kirjaston tietokannasta? Joko pääsee varaamaan?

Usein käykin niin, että varaamieni kirjojen määrä on alkuvuodesta suurimmillaan – kirjojen saaminen luettavaksi tosin saattaa kestää, sillä osa kirjoista on ilmestymässä vasta myöhemmin keväällä.

Nytkin olen varannut esimerkiksi Enni Mustosen Näkijän, Kai Niemisen Heräsin taas unesta ja Sarah J. Maasin Aamunkoiton tornin. En tiedä, koska nämä kirjat tarkalleen ottaen ovat ilmestymässä. Mutta kun ilmestyvät, minulla on varaus odottamassa. Sitten tuntuu melkein kuin saisi yllättäen pienen lahjan.

Voisiko koko vuoteen suhtautua samalla tavalla?

Helmikuu nimittäin kolkuttelee jo ovelle. Kuukausi on mennyt kiireisenä ja väsyneenä, eikä vuosi olekaan enää tyhjä taulu, johon voi piirtää mitä tahansa. Sen sijaan se vaikuttaisi olevan ihan samanlaista arkista puurtamista kuin edellisvuosikin.

Ellen sitten itse ota jokaista lasten kanssa Voice-telkkariohjelman ääressä tai hiihtolenkillä vietettyä hetkeä tämän vuoden saapuneena varauksena. Pienenä lahjana puurtamisen lomaan.

Kirjoittaja on Vihdin Uutisten toimittaja

Kommentoi