TUUMITTUA: Tunsin suunnatonta mielihyvää tiedettyäni kätköpaikan

Vesa Valtonen

Tuumittua

Laita jotain hauskaa sinne koronoiden sekaan!

Tämä lukijapalaute innoitti riveltämään ainakin jotain varttimukavaa, vaikka kukko ei käskien laulakaan.

Mieleen alkoi tulvia tekniikkaan liittyviä muistikuvia ajalta, jolloin minulla ei ollut vielä ajokorttia.

Olin kuitenkin silloin kesäpoikana legendaarisella Vihdin kirkonkylän Shellillä.

Oppi-isänä ajoneuvotekniikan saloihin minua opasti Osmo Mäkilä ja monia kullanarvoisia käytännön neuvoja antoi myös vanhempi kesäpoika Kari Viherkanto.

Männänpalautusjousia he eivät pyytäneet minua etsimään.

Männänpalautusjousia he eivät pyytäneet huoltoaseman sangen laajoista varaosavarastoista etsimään, mutta selkeästi halusivat joskus testata oppien menemisen perille.

Siihen aikaan 1970-luvun puolivälissä ajoneuvojan polttoainekorkit saattoivat olla merkillisissäkin paikoissa; rekisterikilven alla, kromikoristeiden alla, etutavaratilassa, takamoottoritilassa – tai muuten vain katseilta piilossa.

Koitti päivä, jolloin huoltiksen pihaan kurvasi vanha farmariauto. Opastajat virnuilivat, että käypäs poika tankkaamassa auto!

Menin auton luo, tervehdin opetusten mukaisesti katsekontaktilla vakuuttavasti asiakasta ja kysyin, että laitetaanko tankki täyteen.

Ryhdyin annettuun tehtävään tarmokkaasti. Menin ajoneuvon tavaratilan kohdalle ja painoin vasenta takavaloa keskeltä.

Takavalon osa pompsahti ylös. Uumenista paljastui polttoainekorkki.

Tunsin suunnatonta mielihyvää tiedettyäni korkin kätköpaikan. Olin lukenut vanhoja autolehtiä.

Olisi vissiin tehnyt mieli katsella opastavien virnuilijoiden ehkä hölmistyneitä katseita.

Pokkana pesin hyttyset lasista ja varmistin, että moottorin öljytaso on riittävä. Kun asiakas tuli maksamasta sanoin, että katsotaan varmuuden vuoksi vielä renkaiden ilmanpaineet. Se oli palvelua, arkinormaalia autoilijoille.

Joskus koko kesäpoikalauma laitettiin palvelemaan salamannopeasti yhtä ainutta asiakasta.

Yksi tankkasi, yksi pesi lasit – muutkin kuin tuulilasin – sitten katsottiin öljyt, muut nesteet ja tarkastettiin ilmanpaineet.

Kyseessä oli vanha farmarimallinen Datsun, parhaat päivänsä nähnyt ajoneuvo.

Ihmettelin tällaista panostusta yhteen asiakkaaseen. Operaation jälkeen minulle kerrottiin, että asiakas on kansanedustaja Tuure Junnila!

Mistään Junniloista minulla ei ollut mitään käryä, vaikka yhteiskunnallisten asioiden opetus oli Vihdin yhteiskoulussa ja lukiossa monipuolista ja laadukasta.

Kiitos näin jälkikäteen Heikki Karvoselle ja Jorma Huuhtaselle.

Lauantaiaamuisin tankattiin isoja määriä kun helsinkiläiset tulivat Vihtiin mökeilleen. Tankattavaksi tuotiin silloin säännöllisesti muun muassa Dodge Kingsway, Rambler Marlin, Rover 3 Litre, Triumph 2500 PI, Ford Granada GTXL, huvilakansan monista Jaguareista puhumattakaan.

Varttimukavaa?

Kommentoi