Tuumittua: Museo hoi, jatkoa toivotaan!

Maija-Liisa Nyman

Nalle Puh -aiheisia neliönmuotoisia tarroja. Pastellinsävyisen kuvan alla nimi: Maija.

Sain nämä tarrat muistaakseni yläasteen aloitettuani ja käytin niitä exlibriksinä. Merkitsin niillä siis omistamani kirjat; olin kovasti ylpeä joka ainoasta opuksesta kirjahyllyssäni.

Exlibris kertoo yleensä jotakin omistajastaan. Sen aihe kuvastaa hänen elämässään tärkeitä asioita, esimerkiksi hänen sukuaan, harrastuksiaan, työtään, kotiseutuaan, elämänarvojaan.

Pieniälyinen karhu, joka rakastaa hunajaa ja käyttää punaista napapaitaa ja elää keskellä metsää – Nalle Puh ei varsinaisesti kuvastanut teini-ikäistä minua (eikä aikuistakaan). Lakkasin siis liimailemasta tarroja ja haaveilin oikeasta exlibriksestä.

Haave unohtui sittemmin moneksi vuodeksi – mutta heräsi uudelleen henkiin reilu viikko sitten.

Pääkirjastolla on parhaillaan esillä Vihdin museon Kenelle kirja kuuluu -näyttely. Näyttelyssä on nähtävillä kymmeniä vihtiläisiä exlibriksiä. Miten upeita pieniä taideteoksia, joita voisi tutkia pitkään!

Exlibristen ihailun lisäksi olisi myös hienoa saada tietää lisää merkeistä ja niiden taustoista sekä siitä, kuinka ne omistajaansa kuvastavat. Taisinpa näyttelyyn tutustuessani sanoa ääneenkin, että tästä aiheesta saisi näyttelylle jatko-osan, joka kiinnostaisi ainakin minua.

Kolmososan saisi sitten näyttelyn toisesta puolesta eli vanhoista kirjoista ja niiden omistajista.

Mitä tapahtui Felixin kahdelle ensimmäiselle vaimolle? Minkä takia Widellin pariskunta tuli Irjalaan, aina kaukaa Varsinais-Suomesta saakka? Missä Bertha sattui tapaamaan helsinkiläisen kestikievarin pitäjän?

Mitä kaikkea kunnankirjuri Akseli Vartio säilöi tulevaa museota varten kunnantalon ullakolle? Kuka oli Alman tyttären isä?

Mihin kuolivat kaikki Ida Kratzin sukulaiset?

Näyttelytekstejä kirjojen omistajista lukiessani mieleeni tulvi valtavasti lisäkysymyksiä. Suurimpaan osaan niistä ei varmasti vastausta enää aikoihin ole ollut löydettävissä.

Tuntuu kuitenkin hienolta, että näyttelyn myötä nämä ihmiset piirtyvät edes jonkin verran esiin. He elivät, he lukivat ja arvostivat kirjaansa niin, että kirjoittivat siihen nimensä. Ja koska he kirjoittivat nimensä, museo on pystynyt yhdistämään kirjan ja omistajan ja selvittämään omistajan vaiheita.

Mietinpä vain, olisiko minunkin syytä etsiä Nalle Puh -tarrani uudestaan esiin.

Kirjoittaja on Vihdin Uutisten toimittaja

Kommentoi