Lukijalta: Olisiko suojeluyhdistyksen kurssissa reivaamista?

Yritin selvittää tätä näkemyseroa yhdistyksen sisällä. Puheenjohtajalta ei siihen kuitenkaan löytynyt aikaa, joten tuon asian laajempaan keskusteluun.

Olen seurannut huolestuneena kirjoittelua, joka koskee Reuhoonojan vedenkorkeutta ja alueen merkitystä Enäjärven tilalle, sekä Siuntionjoen latvajärvien suojeluyhdistyksen kannanottoja asiaan.

Olen yhdistyksen jäsenenä huolestunut myös toiminnan painopisteen siirtymisestä epäolennaiseen.

En halua väheksyä Reuhoonojan merkitystä enkä Verisuolle tulevan maankaatopaikan tuomia mahdollisia riskejä, mutta kokonaisuutta ajatellen painopisteen pitäisi käsitykseni mukaan olla nyt muualla.

Suojeluyhdistyksen ei pitäisi osallistua Torholan kyläläisten ja yhden maanomistajan väliseen mutapainiin järvelle tärkeämpien asioiden kustannuksella.

Vielä enemmän ollaan hakoteillä, jos ryhdytään ottamaan kantaa alueen tieasioihin.

Vasta valmistuneen Enäjärven kunnostussuunnitelman yhteenvedossa todetaan: ”Enäjärven ravinnepitoisuus ei reagoi tulevan ulkoisen kuormituksen muutoksiin. Tämä johtuu hyvin ravinnerikkaasta ja löysästä sedimentistä ja sen aiheuttamasta sisäisestä kuormituksesta, joka on järvellä voimakasta.”

Joidenkin tutkimusten mukaan järven ulkoinen kuormitus on maksimissaan kolmasosa kokonaiskuormituksesta, toisten tutkimusten mukaan paljon vähemmän.

Reuhoonojan osuus ulkoisesta kuormituksesta on 21 prosenttia, siis enintään 21 prosenttia yhdestä kolmasosasta eli seitsemän prosenttia järven kokonaiskuormituksesta.

Nyt olisi olennaista keskittyä siihen 93 prosenttiin.

Missä sitten painopisteiden tulisi olla? On kaksi olennaista osa-aluetta: resurssit ja sisäinen kuormitus.

Enäjärven kunnostamisessa toimintaan ja rahoitukseen osallistuu ainakin viisi eri tahoa: Siuntionjoki-projekti, Vihdin kunta, ely-keskus, Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö sekä kalatalousalue.

Olisi olennaista neuvotella näiden toimijoiden kanssa resurssien ja toimenpiteiden keskittämiseksi toimimaan yhteen parhaalla mahdollisella tavalla Enäjärven kunnon parantamiseksi.

Enäjärven vedenlaatu ratkaistaan järvellä tehtävillä toimenpiteillä. Ongelmakaloja ovat lahna ja salakka. Lahna pohjaruokaisena pitää pohjasedimentin jatkuvassa liikkeessä, jolloin ravinteita pääsee vapautumaan. Salakka runsastuessaan taas eläinplanktonin syöjänä katkaisee ravintoketjun, jolloin levät pääsevät lisääntymään.

Tärkeintä hoitokalastuksen jatkumiselle on sen taloudellisten edellytysten turvaaminen niin, että ammattikalastaja voi luottaa toiminnan jatkuvuuteen ja varaa riittävästi kapasiteettia Enäjärven tarpeisiin.

Yhdistyksen keskustelukulttuurista haluan todeta, että jos yhdistyksellä on joitain asioita, jotka koskevat jonkun maanomistajan toimintaa, oikeuksia tai velvollisuuksia niin eikö olisi asianmukaista olla suoraan yhteydessä kyseiseen maanomistajaan, eikä lähetellä tyyliltään kyseenalaisia kirjoituksia yleisönosastoon.

Omasta puolestani yhdistyksen jäsenenä pahoittelen tapahtunutta ylilyöntiä.

Hannu Rahikainen, Enäjärven ranta-asukas

Kommentoi