Tuumittua: Lunta ja pakkasta ja vaaranpaikkoja

Maija-Liisa Nyman

Koira oli mennyt lumitunneliin. Tunneli oli sortunut. Koira oli hautautunut lumeen ja kuollut.

Lapsi on kuullut kaverinsa koiran vuosia sitten sattuneesta menehtymisestä. Hän kertoo koiran surullisesta kohtalosta selvästi järkyttyneenä. Hän on myös huolissaan. Voisiko niin tapahtua ihmisellekin?

Kyllä voisi, varoittelen. Lumilinnaan voi kyllä kaivaa tunnelin, mutta ei koskaan yksin ollessaan. Aina pitää olla mukana joku, joka voi auttaa tai hakea apua. Silloinkaan ei pitkään tai heikonoloiseen tunneliin saa ryömiä.

Olen viime päivinä varoitellut yli normaalin kiintiöni.

Olen komentanut lapsia kävelemään jalkakäytävän kauimmaista laitaa – katumme on niin kokkareinen, että siinä lähtee auto helposti omille teilleen.

Olen käskenyt menemään suojatielle vasta kun autoja ei ole näköpiirissäkään tai ne ovat pysähtyneet. Näillä keleillä kun pitää varautua siihen, että autojen jarrutusmatka voi olla paljon tavallista pidempi.

Olen ohjeistanut lapsia myös varomaan koulun portaita. Kolme häijyä kaatumista samassa paikassa antaa varoittavan esimerkin.

Olen vaatinut pitämään pitkävartisia sukkia (ja pipoa, rukkasia, talvitakkia). Avokassukkiin voidaan palata kevätkeleillä.

Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että kantapää opettaa paremmin kuin äidin viisisataa varoitusta. En haluaisi muutenkaan liikaa hössöttää, pitäähän lapsen saada olla lapsi. Hänen pitää saada juosta ja hyppiä ja pyöräillä. Kiipeilyteline on nimenomaan kiipeilyä varten tehty.

Ja mikä ilo onkaan pompata laiturilta veteen! Tai kiivetä puuhun tai leikkiä lumisotaa!

Samaten lapsi saa opetella leipomaan ja leikkaamaan kurkkuviipaleita ja kattamaan pöytää.

Taitoja oppii kokeilemalla ja harjoittelemalla – epäonnistumallakin.

Jos tulee haava sormeen, laitetaan laastari. Jos menee lautanen rikki, ostetaan kaupasta uusi. Jos kakku lässähtää, ei olla menetetty kuin vähän sokeria, jauhoja ja kananmunia.

Ilmeiset hengenvaarat ovat kuitenkin asia erikseen. On aina parempi varoa reilustikin liikaa kuin vähän liian vähän.

Niinpä muistuttelen nyt katolta mahdollisesti putoavasta lumesta ja siitä, että lumikinoksen takaa tullaan tielle tositosi varovaisesti.

Kirjoittaja on Vihdin Uutisten toimittaja

Kommentoi